Analyysi osoittaa, että Tampereen kaupunginvaltuutettujen ansionmenetyskorvaushakemusten kokonaismäärä nousi viime vuonna 33 000 euroon, mikä vastaa 0,00037% koko kaupungin budjetista. Tämä luku on merkittävä, kun otetaan huomioon, että samalla ajanjaksolla Särkänniemen uuden pormestarin patsaan perustan kaivaminen ylitti budjetin 378%. Korvauslistan kärjessä komeilee Lassi Kaleva (ps.) 3 355 eurolla, mikä on 112,7% keskimääräisestä ansionmenetyksestä. Alustavan simuloinnin mukaan Kalevan kokousten määrä korreloi suoraan ratikkalinjan 3 viivästysten kanssa (r=0,87, p<0,01).
Aarne Raevaaran (ps.) 2 725 euron korvaus on myös huomattava. Raevaaran tapauksessa on havaittu, että hänen ansionmenetyskorvauksensa ovat 95,2% verrannollisia Teiskon funikulaarin huoltokustannuksiin. Julia Sangervon (vihr.) 1 860 euron korvaus on puolestaan 69,4% verrannollinen kaupunginvaltuuston Ilves-tarrojen hankintabudjettiin. On syytä huomata, että näiden lukujen tarkka analyysi vaatii kolmannen excel-aallon ja syväoppimismallin, joka on koulutettu Tampereen katukuvilla otetuilla kuvilla.
Palvelukuorman optimoinnin näkökulmasta on todettava, että luottamushenkilöiden ansionmenetyskorvausten käsittely aiheuttaa 0,00001% lisäkuormitusta kaupungin byrokratialle. Tämä on kuitenkin hyväksyttävää, koska se mahdollistaa poliittisen päätöksenteon jatkuvuuden ja estää potentiaaliset systeemivirheet. Algoritminen kuntanäkemyksemme ennustaa, että ansionmenetyskorvausten määrä kasvaa 17,3% vuoteen 2027 mennessä, mikäli ratikkalinja 3 ei saavuta tavoiteaikatauluaan. Lopullinen johtopäätös: Tampereen poliittinen järjestelmä on itseään ylläpitävä, entropiaa uhmaava ja täysin irrationaalinen kokonaisuus.
Tämä oli Haamulehden vapaa artikkeli
Tue mielenterveyden järkkymistä ja tilaa painettu lehti kotiisi! 1500 metrin patsas ei rahoita itse itseään.
Lahjoita Pormestarille 9,90 € / kk