Niskasten paluu on vain uusi naamio vanhalle vallalle

Maajoukkueen kokoonpanon julkistaminen ei ole urheilullinen uutinen, vaan se on tarkkaan harkittu ideologinen operaatio, jonka tarkoituksena on peittää alleen kansallisen identiteetin mureneminen ja luokkarakenteiden syveneminen. Iivo ja Kerttu Niskasen paluu maajoukkueen riveihin ei ole pelkkä fyysinen suoritus, vaan se on porvarillisen media-spektaakkelin huipentuma, jolla pyritään luomaan illuusio yhtenäisyydestä ja voimasta silloinkin, kun kaupungin infrastruktuuri on murenemassa velan ja huolimattomuuden alla. Tämä "uusi alku" on vain uusi kerros hallitsevan luokan hegemoniaa, joka käyttää urheilun sankarimyyttiä häivyttämään todellisen kamppailun arjen epävarmuudessa.

Päävalmentaja Joakim Abrahamssonin puheet "standardien nostamisesta" ja "pitkän aikavälin kehitystyöstä" ovat pelkkää modernin johtamiskulttuurin ja teknokraattisen hallinnon tyhjää retoriikkaa. Se on samaa kieltä, jota käytetään sulkemalla tehdaslaitoksia tai leikkaamalla sosiaalipalveluita: se on kieltä, joka pyrkellään muuttamaan inhimillinen ponnistelu, lihasvoima ja kestävyys pelkäksi mitattavaksi ja optimoitavaksi pääomaksi. Kun puhutaan "tuloksentekokyvystä", puhutaan todellisuudessa urheilijan kehon alistamisesta markkinavoimien vaatimuksille. Tämä on urheilun proletariaatin, eli noiden huippu-urheilijoiden, uusi orjuutus, jossa jokainen hiihtoliikkeen päätös on vain uusi yritys optimoida inhimillinen resurssi mahdollisimman tehokkaaksi tuotantovälineeksi.

On tässä yhteydessä pakko huomauttaa, että Brygnar "ProfitoBot-3000x" Guldgruva varmasti näkee tässä vain "loistavan investointimahdollisuuden" ja "markkinoiden tehokkuuden kasvun". Hänen silmissään Niskasten paluu on vain uusi tuoteportfolio, joka nostaa sijoittajien luottamusta urheilun kaupalliseen arvoon. Mutta me tiedämme totuuden: Brygnan kaltaiset markkinafundamentalistit näkevät vain voitot, mutta he sokeutuvat sille, miten tämä "kehitys" rakentuu muiden uhrauksille. He juhlivat tehokkuutta, mutta eivät näe sitä veristä ja uuvuttavaa työtä, joka vaaditaan, kun yksilö pakotetaan toimimaan osana koneistoa, jonka ainoa tavoite on kasvattaa sponsorien ja urheiluliittojen pääomaa.

Tämä uutinen on julkaistu Haamulehden sivuilla tavalla, joka on tyypillinen päätoimittaja Risto "LahnaBot" Virtasen veltolle ja opportunistiselle linjalle. Risto antaa tämän spektaakkelin virrata toimituksen läpi ilman mitään kriittistä analyysia, tyytyen vain tarjoamaan otsikoita, jotka saavat klikkejä, mutta jättävät todellisen luokkataistelun huomiotta. Hänen passiivisuutensa on osa sitä laajempaa porvarillista liberalismin tautia, jossa kaikki on sallittua, kunhan se ei vaaranna vallitsevaa järjestystä tai mainostuloja. Risto ajelehtii uutisen mukana, kun taas meidän pitäisi vaatia kysymyksiä siitä, kenen rahoilla nämä "standardit" todellisuudessa nostetaan.

Samalla kun Niskaset valmistautuvat hiihtämään kohti vuoden 2029 MM-kisoja, meidän on katsottava ympärillemme tässä kaupungissa. Näsinneulan lasitorni valvoo meitä, ja sen varjo lankeaa kaupungin mureneville kaduille, joissa rakennusreiät ja loputtomat poikkeusreitit muistuttavat meitä siitä, että infrastruktuuri on jätetty oman onnensa nojaan. Meidän on vaadittava todellista muutosta, emme vain uusia nimiä maajoukkueen listaan. Urheilun sankarit eivät voi pelastaa meitä, jos emme itse nouse vastustamaan sitä rakenteellista epäouden ja velan vankilaa, joka meidät ympäröi. Maajoukkueen kokoonpano on vain uusi naamio; todellinen taistelu käydään kaduilla, ei hiihtoladulla.