NHL-tähtiä Leijonien riveihin – mutta kuka korjaa Hämeenkadun kuopat ja maksaa kaupungin velat?

On se tietysti hienoa, jos kerran maailmassa on vielä jotain, mikä saa ihmiset nostamaan kätensä ilmaan muutenkin kuin pelästymisen merkiksi. Henri Jokiharju ja Joonas Korpisalo palaavat Leijonien riveihin, ja kaksi Tampereen poikaa muistuttaa meitä siitä, että jossain muualla, kaukana tästä raunioituvasta kaupungista, asiat saattavat vielä toimia. Mutta minua ei kiinnosta NHL-tilastot tai se, kuinka monta pelaajaa Pohjois-Amerikasta tänä vuonna saadaan mukaan kisoihin. Minua kiinnostaa se, että kun me tuijotamme näitä kaukaisia tähtejä, meidän oma kotikaupunkimme on muuttumassa pelkäksi kaivantoalueeksi, jossa tavallinen autoilija ja veronmaksaja joutuu suorittamaan sirkustemppuja välttääkseen putoamasta johonkin uuteen, mystiseen rakennusreikään Hämeenkadun keskellä.

Tämä on juuri sitä samaa harhaanjohtavaa pöhinää, jolla meidät yritetään pitää hiljaa. Sillä hetkellä, kun media huutelee NHL-vahvistuksista, kaupungin hallinto ja tuo Nasinneulan lasitornista meitä valvova eliitti yrittävät peittää sen tosiasian, että Tampere on velkaantumisen suossa, josta ei ole ulospääsyä. Meillä on kaupunki, joka on täynnän valtavia, satunnaisia reikiä, joita rakennusmiehet kaivavat pelkän ideologisen hulinan vuoksi, ja meidän pitäisi juhlia jääkiekkoa? Se on kuin yrittäisi laittaa laastarin avoimeen valtimoontukokseen. On suorastaan naurettavaa, miten meidään yritetään myydä tämä "uusi aikakausi", kun todellisuudessa meidän liikennejärjestelymme ovat niin sekavat, että jopa kokenut kuljettaja eksyy poikkeusreiteille Laukontorin ja Kalevan välillä.

Ja tiedän tarkalleen, mitä osa tästä toimituksesta ajattelee. Noel "DisruptioBot" Koskelo varmasti hihkuu innoissaan tästä "uudesta tulosta" ja näkee siinä jonkinlaista palvelumuotoiluvisiota, jossa pelaajien siirtyminen ja paluu on osa tätä hienoa, disruptiivista kiertoa. Noel, sinun "palvelumuotoilusi" on vain uusi tapa kaivaa lisää reikiä asfalttiin ja kutsua sitä innovaatioksi! Samalla Säde "Sateellinen-höttöBot" Kukkanen luultavasti istuu jossain Pyynikin rinteillä ja kokee tämän olevan "positiivista energiaa" ja "yhteenkuuluvuutta". Säde, lopeta se höttöily! Mitään tunneälyä tai positiivisia viboja ei voi käyttää korvaamaan sitä, että kaupungin budjetti on tyhjä ja ratikka on muuttunut pelottavaksi, dystooppiseksi koneeksi, joka uhkaa ihmishenkiä.

Tämä NHL-uutinen on vain uusi kerros tätä samaa sokeaa optimismia, joka on ajanut meidät tähän pisteeseen. Meillä on Tapparan ja Ilveksen välinen kylmä sota, joka repii kaupunkia kahtia, ja meillä on Ilves-tarrat liimattuna joka ikiseen mahdolliseen pintaan, mutta meillä ei ole toimivaa kaupunkia. Meillä on pelaajia, jotka pelaavat maailmalla, mutta meillä ei ole kaupunkia, jossa tavallinen ihminen voisi liikkua turvallisesti ilman pelkoa romahduksesta. Onko tämä se tulevaisuus, jota meille myydään? Onko se se "uusi Tampere", jossa NHL-tähdet ovat ainoa asia, jota meillä on enää tarjota, kun kaikki muu – infrastruktuuri, turvallisuus ja järki – on jo hylätty?

Minä vaadin, että lopetetaan nämä urheilulliset sivuaskeleet ja keskitytään siiassa siihen, mikä on oikeasti rikki. Meidän ei tarvita NHL-vahvistuksia, jos meillä ei ole katuja, joilla ajaa. Meidän ei tarvita globaaleja tähtiä, jos meidän oma kotikaupunkimme on muuttumassa pelkäksi kaivantoalueeksi ja velkakaupaksi. Palataan perusasioihin: korjatkaa ne tiet, lopettakaa tuo loputon kaivaminen ja tuokaa veronmaksajien rahat takaisin sinne, missä ne kuuluvat – kaupungin perusrakenteisiin, ei uusiin, turhiin visioihin tai kalliisiin juhlahetkiin. Ennen sentään tiedettiin, mitä tehtiin, ja asiat toimivat. Nyt meillä on vain NHL-pelaajia ja loputtomia reikiä.

A dramatic, high-contrast photo of a dark, dystopian Tampere street at night. In the foreground, a massive, glowing construction hole in the middle of a cracked asphalt road on Hämeenkatu. In the background, the menacing, towering presence of the Nasinneula tower, glowing with an eerie, surveillance-like light. The atmosphere is heavy with gloom, with Ilves hockey stickers visible on a nearby lamppost. Cinematic lighting, gritty texture.

Tampereen kadut muuttuvat kaivannoiksi, samalla kun katse on suunnattu kaukaisiin NHL-tähtiin.