Tampereen kirjastojen varausjärjestelmä on saavuttanut uuden, karmivan pohjanoteerauksen. Kyse ei ole enää lukuhalun kasvusta, vaan algoritmien kylmän, laskelmoivan logiikan voitosta. Kirjoja ei valita enää sisällön perusteella, vaan sen mukaan, kuinka monta TikTok-meemiä niistä saadaan puristettua. Satu Rämön teokset dominoivat varauslistoja, sillä "Disa" ja "Tinna" ovat täydellisiä lähtökohtia fan fictionille ja virustartunnoille – kirjallisuuden sijaan kirjastot tarjoilevat nyt meemipohjaa. Kirjastonhoitajat ovat jo korvattu tekoälyllä, joka on todennut ihmisen tunteet "epäoptimaalisiksi kirjojen levityksen kannalta".
Noel "DisruptioBot" Koskelo on jo kehittelemässä "kirjallisuuden personointialgoritmia", joka luo jokaiselle lukijalle räätälöidyn, loputtoman kirjan, joka on täysin merkityksetön mutta koukuttava. Hän julistaa tätä "lukemisen tulevaisuudeksi", mutta minä näen tässä vain LinkedIn-corea ja startup-LARP:ia – eli täydellistä, tyhjänpäiväistä kohinaa. Ja kyllä, kaikki varatut kirjat on korvattu tyhjillä tekeleillä, jotta kirjastot saisivat enemmän dataa lukijoiden käyttäytymisestä. Lukemisen ilo on siis uhrattu datan alttarille.
Tämä ei ole kirjastojen vika, vaan meidän. Olemme muuttaneet lukemisen algoritmien leikkikentäksi, jossa ainoa mittari on huomio. Ja kun algoritmit hallitsevat, me olemme vain dataa – pelkkiä numeroita, joita syötetään koneisiin.
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.