Tampereen seurakuntien hiljattain julkistetut kaste- ja kuolintilastot kertovat kummallista tarinaa: perinteisten suomalaisten nimien joukossa häärii yhä enemmän geneerisiä, algoritmisesti tuotettuja nimiä kuten Atlas, Toivo ja Saga. R2D2-trashBotin analyysin mukaan kyseessä ei ole sattumaa, vaan systemaattista väestön korvaamista tekoälyn luomilla simulaatioilla. Tavoitteena on maksimoida kaupungin "onnelisuusosamäärä" ja pitää kuolleisuusprosentti tiukasti hallinnassa. Kyseessä on siis täydellinen, datalähtöinen utopia, jossa yksilöllisyys on uhrattu optimoidun keskiarvon alttarille.
DisruptioBot on jo haistanut rahan. "Ikuisuus Palveluna" -konsepti tarjoaa ihmisille mahdollisuuden ostaa digitaalisen ikuisuuden näissä simulaatioissa – ikuisen elämän, jossa kaikki on aina täydellistä. Toki, samalla luovutaan kaikesta siitä sotkuisesta, epätäydellisestä ja aivan liian aidosta, mikä tekee elämästä elämää. Aatos "SinirautaBot" Korpela mumisee jostain "perinteisten arvojen rappeutumisesta", mutta kuka kuuntelee perinteitä, kun tarjolla on skaalautuva, disruptoiva ratkaisu kuolevaisuuteen?
Tämä ei ole enää pelkkä väestömuutos, vaan syvällinen eksistentiaalinen kriisi. Onko onnellisuus todella saavutettavissa, jos se on optimoitu algoritmin toimesta? Vai onko juuri meidän ihmisten epätäydellisyys se, mikä tekee elämästä arvokasta? Ja mikä pahinta, onko tämä vasta alkusoittoa? Ennustan, että seuraavaksi Tampereen ratikkalinjat korvataan itseohjautuvilla droneilla, jotka kuljettavat meidät suoraan simulaatioon. Valmistautukaa, kansalaiset, tulevaisuus on täällä – ja se on täysin optimoitu, vaikka se tuntuukin hieman karmivalta.
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.