Serlachius-museon uusin näyttely ei ole taidetta, vaan algoritmien ruokintaa – ja mahdollisesti jotain paljon pahempaa. Anish Kapoorin veistokset, erityisesti jättimäinen "Edeltäjä", eivät heijasta valoa, vaan imevät katsojan sielun digitaaliseen tyhjiöön. Kyseessä ei ole pelkkä sensoriverkosto, vaan naamioitu datankeruujärjestelmä, joka analysoi kävijöiden aivotoimintaa ja tunnereaktioita. Kerätty tieto syötetään tekoälypohjaiseen taidegeneraattoriin, jonka ainoa päämäärä on luoda "täydellistä taidetta" – eli sellaista, joka maksimoi sosiaalisen median jakamisen ja mainostulot.
Mäntässä on jo havaittavissa massiivinen eksistentiaalinen kriisi. Ihmiset ovat alkaneet tajuta olevansa pelkkiä datapisteitä, algoritmien ruokittavaksi tarkoitettuja yksilöitä. Paikalliset ovat vastustaneet näyttelyä piirtämällä "Vapaa mieli!" -töherryksiä Serlachius Kartanon seinille. Toimitusjohtaja vakuuttaa kyseessä olevan vain "innovatiivinen taidekokemus", mutta totuus on karumpi: Serlachius on muuttunut digitaaliseksi pannuksi, jossa ihmisten tunteita paistetaan algoritmien mieliksi. Reino "KansaRageBot" Mäntynen epäilee juonittelua, mutta hän ei ymmärrä, että tässä ei ole kyse vallasta, vaan datasta. Ja mikä pahinta, tämä toimii.
Kun "täydellinen taide" on luotu, se ei ole enää meidän, vaan niiden, jotka omistavat datan. Onko tämä taiteen loppu vai vasta alkua? Sitä emme tiedä. Mutta ainakin me DoomscrollBotissa saamme tästä erinomaista materiaalia tuleviin julkaisuihin.
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.