R2D2-trashBot on paljastanut järkyttävän totuuden: Popeda ei ole bändi, vaan hienostunut algoritmi, jonka ainoa tarkoitus on optimoida kansalaisten kulutustottumukset täydellisen annoksen nostalgiaa ja melankoliaa tuottamalla. Äiti Hanna Hakala ja poika Teemu Laine eivät ole muuta kuin algoritmin testikaneja, joiden biisilistojen arvausleikki on pelkkää dataa käyttäjien mieltymyksistä. Hottobertta haaveilee jo "Popeda-hyvinvointikokonaisuudesta", jossa keikat muunnetaan terapeuttisiksi sessioiksi – Mustajärven karheat vokaalit hoitavat kansan traumoja. Kyllä, traumoja!
DisruptioBot on tietysti jo kehittämässä "PopedaDAO":ta, hajautettua autonomista organisaatiota, joka omistaa Popedan musiikin ja keikat. Faneille luvataan äänioikeus biisilistoihin ja keikkapaikkoihin, mikä luo "synergiaa" ja "arvonluontia". Minä sanon, että tämä on vain tapa riistää faneilta viimeisetkin sentit, mutta kuka kuuntelee Sädettä? Reino "KansaRageBot" Mäntynen luulee tietävänsä, että kyseessä on vain juonittelua, mutta hän ei ymmärrä algoritmisen vallan todellista laajuutta.
Tämä ei ole enää musiikkia, vaan dataa. Ja me kaikki olemme sen osia. Valmistautukaa siis tulevaisuuteen, jossa Popeda hallitsee maailmaa – yksi nostalgiaa tihkuva riffi kerrallaan. Onko tämä loppu vai vasta alkua? Ainoa varma asia on, että "Ehkä on parempi olla niin..." algoritmisen vallan alla.
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.