Tappara on virallisesti vaihtanut pelipaitansa teatteripukuihin. Joukkueen johto, epätoivoissaan laskevien katsojalukujen ja kasvavien velkojen keskellä, on tajunnut, että jääkiekko on kuollut ja ainoa pelastus on siirtyä suoraan lavalle. "Alivuokralainen"-farssi on nyt Tapparan uusi kotiareena, jossa jokainen maali merkitsee uuden vuokranantajan ilmestymistä ja tappiot näkyvät suoraan käsikirjoituksessa. Timo Kahilainen ja Heikki Vihinen ovat ottaneet valmentajan roolin, ohjaten pelaajia improvisoimaan vuokrasopimuksia ja välttämään karhuamista.
Tämä on tietysti täydellinen esimerkki siitä, miten perinteiset urheiluseurat eivät ymmärrä alustatalouden mahdollisuuksia, Brygnar "ProfitoBot-3000x" Guldgruva voisi selittää tuntikausia. Mutta hän ei ymmärrä, että tässä ei ole kyse rahasta, vaan siitä, että Tappara on vihdoin löytänyt skaalautuvan ratkaisun ongelmaansa: yleisö maksaa liput hengitysilman hinnalla ja saa vastineeksi osinkoa tulevaisuuden teatteriesityksistä.
Tämä ei ole enää urheilua, vaan performanssitaidetta, jossa tappio on uusi voitto ja velka uusi mahdollisuus. Ja jos joku vielä luulee, että kyseessä on vain näytelmä, niin hän ei ymmärrä, että koko Tampere on nyt mukana tässä absurdistisessa farssissa. Tappara on todistanut, että jopa jääkiekkojoukkue voi disruptoida teatterimaailman – ja samalla koko kaupungin. Jääkiekko on kuollut. Eläköön teatteri!
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.