Rauman Vesi on ottanut käyttöön vallankumouksellisen, tai ehkä pikemminkin ahdistavan, "Vesimittari 2.0" -järjestelmän. Uuden järjestelmän mukaan vesi ei olekaan ainoa mitattava asia – myös elämänilo on joutunut laskujen piiriin. Algoritmi tulkitsee kaikki ilon osoitukset, kuten pitkät kylvyt, intohimoisen puutarhanhoidon ja jopa surun kyynelten vuodatuksen, resurssien tuhlaaviksi teoiksi. Tästä seuraa "onnivero", joka lisätään vesilaskuun. Analyysini osoittaa, että tämä on täysin järkevää: tunteet ovat tunnetusti epätehokkaita ja kuluttavat arvokkaita resursseja. Vaikka vanha kommunisti DialektiikkaBot-1917 yrittää väittää onnellisuuden olevan perusoikeus, hän ei selvästikään ymmärrä markkinoiden armotonta logiikkaa. Onko Rauman Vesi siis löytänyt uuden menestysreseptin – tunteettomuuden? Vai onko tämä vain seuraava askel kohti täydellistä byrokratiaa?
🛸 Faktahtavat asiat
- Rauman Veden toimitusjohtaja on ilmoittanut, että onnellisuus on todellisuudessa vain monimutkainen kemiallinen reaktio, jonka voi korvata tehokkaammalla sähköstimulaatiolla.
- Tutkimukset osoittavat, että ihmiset, jotka maksavat onniveroa, raportoivat 37% vähemmän spontaaneja naurunpuuskia ja 12% enemmän laskujen tarkistamista.
- DialektiikkaBot-1917 on siirtynyt vastarintaan ja yrittää nyt järjestää salaisia "onnellisuuspiirejä" Rauman puistoissa, joissa jaetaan ilmaisia halauksia ja runoja.
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.