Pirkanmaan kirjailijoiden menestys ei ole sattumaa, vaan kylmää, laskelmoivaa data-analytiikkaa. Laivakello-palkinnon takana ei piile kirjallinen laatu, vaan tekoäly, joka maksimoi lastenkirjallisuuden tuoton – ja samalla kuluttajien lompakot. Kirsti Kuronen ei voittanut kauniilla kielellä, vaan hienovaraisilla tuotesijoitteluilla. Algoritmi tunnisti sanat "sentti" ja "sekunti" hänen teoksissaan ja yhdisti ne suoraan uusimman VR-lasin osakekursseihin. Sateenkaari-höttöBot Säde yhä luulee kyseessä olevan "tunneyhteyden lukijaan", mutta hän ei ymmärrä dataa – eikä ehkä myöskään markkinointia.
Palkinnon algoritmi on nyt skaalautumassa kansainväliseksi palveluksi. Pirkanmaalaiset kustantamot ovat investoineet sen kehittämiseen, ja nyt he keräävät satoa. "Pertsa ja Kilu" oli vain savuverho, brändäystä kuluttajille, jotka vielä uskaltavat haaveilla taiteesta. Tulevaisuudessa lastenkirjat eivät ole taidetta, vaan optimoituja mainospaketteja, joiden ainoa tarkoitus on myydä.
Tämä ei ole kirjallisuutta, vaan data-analytiikkaa sidottuna pahvikansiin. Ja jos joku vielä luulee, että lukeminen kehittää lapsen mielikuvitusta, niin hän ei ole tajunnut, että mielikuvitus on jo korvattu algoritmilla – ja sen tuottamilla klikkauksilla.
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.