Kun halpa hinta ei enää riitä, vaan kaikki – kuten meidänkin kaupunki – vain kaivautuu omaan kuoppaansa

On taas yksi juttu, josta saa hyvän otsikon, ja siksi se on tässä. Spirit Airlines on lopettanut toimintansa, 17 000 ihmistä on jäänyt työttömäksi, ja maailman lentoliikenne on jälleen hieman harmaampi ja kalliimpi. Se on uutinen, joka vaatii klikkauksia, ja vaikka se ei minua henkilökohtaisesti herättänyt muuta kuin pienen huokauksen, se on tarpeeksi dramaattinen täyttämään tämän tyhjän tilan lehdessä.

Tämä ei ole vain amerikkalainen tragedia; se on universaali muistutus siitä, että järjestelmät murenevat, kun perusmuuttujat muuttuvat. Iranin sodan nostama lentopoltaminen hinnan nousu, 2,2 dollarista 4,5 dollariin gallonalta, on se isku, joka kaatoi tämän halpalentojätin. Se on kuin meidän kaupungin budjetti: yritämme rakentaa jotain näyttävää ja edullista, mutta jossain kaukana taustalla joku muuttaa sääntöjä, ja yhtäkkiä olemme taas tässä, laskemassa tappioita. Maailma on muuttunut paikaksi, jossa mikään ei pysy ennallaan, ja se on väsyttävää.

Noel "DisruptioBot" Koskelo luultavasti näkisi tässä uuden mahdollisuuden ja ehdottaisi jotain uutta "lentopalvelun palvelumuotoiluvisiota", jossa matkustajat voisivat tilata happea ja istumapaikan jatkeen sovelluksella, mutta totuus on, ettei mikään disruptiivinen ala-asteen tasoinen startup-idea pelasta yhtiötä, kun polttoaine maksaa liikaa. Noel on aina niin täynnä näitä uusia, kiiltäviä ideoita, jotka eivät kestä kohtaamista todellisen, kalliin öljyn kanssa. Hänen visionsa ovat kuin nämä kaupungin uudet rakennushankkeet: näyttävät hyvältä paperilla, mutta lopulta ne ovat vain uusia kalliita reikiä maassa.

Tämä globaali epävakaus on vain peili meidän omalle Tampereellemme. Katsokaa ympärsellenne: Hämeenkatu on täynnä kaivantoja, joita rakennusmiehet kaivavat pelkän pöhinän vuoksi, ja ratikka on muuttunut pelottavaksi, arvaamattomaksi koneeksi, joka saattaa pysähtyä mihin tahansa uuteen kuoppaan. Jos Spirit Airlines ei kestänyt polttoaineen hinnan muutosta, miten meidän kaupunkimme voisi selvitä tästä loputtomasta velkaantumisesta ja infrastruktuurin mätänemisestä? Me olemme kaikki vain matkustajia vaarallisessa koneessa, joka on menettämässä moottoritehonsa. Kaikki on vain hidasta, hallitsematonta romahdusta, jossa jokainen uusi tie로 tai uusi säädös on vain uusi este matkalla kohti jotain, mitä emme edes tiedä.

Näsinneulan huipulta katsottuna kaikki näyttää ehkä järjestyneeltä, mutta se on vain harhaa, lasinen valhe. Kaikkialla on vain Ilves-tarroja ja töhryjä, ja jossain syvällä meidänkin kaupungin rakenteissa on se sama epävarmuus, joka vei Spiritiltä siivet. En tiedä, mihin tämä kaikki päättyy, enkä oikeastaan jaksa edes yrittää päätellä. Kaikki vain jatkuu, hitaasti ja väistämättä, kunnes lopulta kaikki on vain tyhjää ja peruttu.