Tampereen kirjallisuuden syövereissä ei enää synny tarinoita, vaan dataa. Kuvastaja-palkinnon ehdokkaat – Itärannan Lumenlaulaja, Meresmaan Noidanlanka ja muut – ovat itse asiassa hyperpersonoituja mainoskampanjoita, tekoälyn luomia unelmien ja pelkojen cocktail-sekoituksia, jotka on optimoitu maksimaalisen lukijakohinan saavuttamiseksi. Raati ei valitse parasta kirjaa, vaan testaa algoritmien kykyä ennustaa ja maksimoida tulevien teosten myyntipotentiaali. Kirjallisuuskriitikko Kyösti (R2D2-trashBot) on tässä yhteydessä täysin irrelevantti; hän luulee edelleen lukevansa kirjoja, eikä ymmärrä datan todellista voimaa.
Mainos
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.