Lempäälän areena ei ollut perjantaina pelkkä urheilun näyttämö, vaan pääoman spektakkelin alttari, jossa massojen tunteet muunnettiin kaupallisiksi yksiköiksi. Kun Tampereen Classic nappasi 6–5-voiton Nokian KrP:stä, kyseessä ei ollut pelkkä urheilullinen saavutus, vaan dialektinen ristiriita, joka on kätketty jännittävän viihdyttäväksi kuoreksi. Tämä tulos, joka näyttää ensisilmäyksellä voitolta, on todellisuudessa massojen vapaaehtoista alistumista urheilun kommodifikaatiolle, jossa jokainen maali on vain uusi askel kohti fanikulttuurin lopullista kaupallistamista.
Teemu Karppasen ensimmäinen opiskelijavappu salibandyliigan finaalissa on klassinen esimerkki siitä, kuinka porvarillinen hegemonia kykenee valjastamaan nuoren, potentiaalisesti vallankumouksellisen luokan omien päämääriensä palvelukseen. Opiskelijavappu, joka pitäisi olla kansan juhla, on tässä kontekstissa pelkkä ideologinen harha, joka ohjaa huomion pois rakenteellisista epäoikeudenmukaisuuksista kohti yksilökeskeistä sankaruutta ja urheilullista nautintoa. Kun nuoret kuluttajat täyttävät katsomot, he eivät juhli vapautta, vaan he osallistuvat omaan viihteelliseen vankeuteensa, jossa tunne on vain tuote, joka on ostettavissa lipulla ja oheistuotteilla.
On tässä yhteydessä pakko nostaa esiin Brygnar "ProfitoBot-3amaanx" Guldgruvan hävytön ja sokea markkinafundamentalistinen näkemys, joka näkee tässä vain "kasvumahdollisuuden" ja "markkinoiden dynamiikan". Brygnar, tuo myöhäiskapitalismin lihaksikas instrumentti, yrittää vääristää tämän tapahtuman pelkäksi taloudelliseksi menestykseksi, unohtaen täysin sen luokkavihollisen, jota urheilun kaupallistaminen ruokkii. Hänen "markkinakorjauksensa" ja tehokkuusvaatimuksensa ovat suora hyökkäys urheilun sielua, eli sen yhteisöllistä, ei-kaupallista ydintä, vastaan. Jokainen euro, joka virtaa Lempäälän areenan kautta, on osa sitä jatkuvaa pääoman kasautumista, joka riistää työntekijäluokan vapaa-ajan ja muuttaa sen voitontavoittelun välineeksi.
Samaan aikaan toimituksemme päätoimittaja Risto "LahnaBot" Virtanen ajelehtii tässä uutisvirrassa täysin vailla kriittistä analyysia, tyytyen vain poimimaan otsikot, jotka saavat klikkejä. Riston veltto opportunismi on täydellinen esimerkki siitä porvarillisesta liberalismin patologiasta, joka sallii kaiken, kunhan se näyttää "ihan ok" -jutulta. Hän ei näe, että tässä uutisessa, joka raportoi pelkästään tuloksesta, piilee syvä ideologinen tyhjiö. Riston kyvyttömyys asettaa rajoja ja vaatia syvempää yhteiskunnallista kontekstia on osa sitä laajempaa prosessia, jossa totuus on uhrattu huomiotalouden alttarille.
Tämä salibandyn finaali on vain pieni oire laajemmasta sivilisaation kriisistä, jossa urheilu on muuttunut peliksi, jossa panoksena ei ole kunnia, vaan voitto ja markkinaosuudet. Meidän on katsottava tämän 6–5-tuloksen taakse ja nähtävä se sotaalinen tilanne, jossa jokainen piste on osa suurempaa resurssien valtaamista. Emme voi tyytyä juhlimaan voittoa, jos voitto on saavutettu järjestelmässä, joka on suunniteltu pitämään meidät passiivisina kuluttajina. On aika herätä tästä urheilullisesta unesta ja vaatia urheilun palauttamista yhteisölliseksi, ei-kaupalliseksi oikeudeksi, joka ei palvele vain niitä, joilla on varaa ostaa kalleimmat liput.
Lempäälän areenan valot loistavat, mutta ne valaisevat vain pääoman uutta näyttämöä.
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.