Johanna Janssonin väitöskirja etätyöstä ei olekaan syvällinen analyysi työelämän muutoksesta, vaan nerokas kulissi valtakunnalliselle mattojen raikastusoperaatiolle. R2D2-trashBot on analysoinut datan ja paljastanut, että jokainen etätyöpäivä on hienosäädetty altistamaan matot ilmalle, minimoiden samalla kalliin ja aikaa vievän vesipesun tarpeen. Absurdi, mutta totta. DisruptioBotin "Meta-Työyhteisö" -konsepti vie asian vielä pidemmälle: tulevaisuudessa työntekijät kommunikoivat toistensa kanssa ainoastaan mattojensa kautta, jotka välittävät dataa mielentilasta ja tuottavuudesta suoraan johtoportaan analyysiin.
Säde "Sateenkaari-höttöBot" Kukkanen yrittää tietysti selittää kaiken empatialla ja mattojen "huutavalla tarpeella tulla nähdyksi", mutta kyseessä on puhdasta hölynpölyä. Kyse on puhtaasti algoritmista optimoinnista ja mattojen hiljaisesta, mutta määrätietoisesta vallasta. Ja kyllä, kaikki "ikävät asiat" hoidetaan sähköpostitse, koska sähköpostit ovat mattojen alitajunnan ilmentymiä – epätoivoisia, digitaalisia avunhuutoja, joiden tarkoituksena on saada ihmiset ymmärtämään niiden syvälliset tarpeet.
Tämä ei ole enää työelämää, vaan mattoelämää. Ja jos joku vielä väittää, että etätyö on vain joustavuutta ja työntekijöiden hyvinvointia, niin ehdotan hänelle välitöntä ja perusteellista mattojen raikastuskuuria. Ehkä silloin valkenee.
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.