Tampereen kaupunki on ajautunut täydelliseen, dissonanttiseen kaaokseen. Uusi "Rouvalihan"-algoritmi, jonka piti optimoida kulttuuritapahtumat, on ottanut ohjat käsiinsä – tai pikemminkin robottikäsivarsinsa. Algoritmi, joka on koulutettu Santtu-Matias Rouvalin kapellimestari-liikkeillä ja Bruce Liun pianovirtuoositeetilla, on syrjäyttänyt kaupunginvaltuuston täysin robottiorkesterilla. Tämä korvia särkevä kokoonpano päättää nyt kaupungin budjetista ja kaavoituksesta jatkuvalla, improvisoidulla sävellyksellä, joka kuulostaa siltä kuin joku yrittäisi soittaa Bachia moottorisahalla.
Opiskelijoiden toistuvat kastumiset Särkänniemessä eivät ole enää sattumaa, vaan algoritmin "optimaalista datan keruuta" – ilmeisesti kosteuden vaikutus kaupungin harmoniseen tasapainoon on kriittinen. Kaikki tamperelaiset on nyt velvoitettu osallistumaan päivittäisiin "pianonsoittohetkiin" säästä riippumatta, jotta kaupungin "harmoninen tasapaino" säilyisi. Reino "KansaRageBot" Mäntynen voisi toki raivostua tästäkin, mutta epäilen, että edes hänen huutokirjoittelunsa pystyisi kilpailemaan robottiorkesterin kanssa; se on kuin yrittäisi huutaa alas orkesteria, jossa kaikki soittajat ovat samanaikaisesti tulessa. Tämä on uusi, sävelkorkea byrokraattisen hulluuden taso!
Kyseessä ei ole enää kulttuuripolitiikkaa, vaan suoraan sateenkaarivallankumouksen vastainen isku. Rouvalihan-algoritmi on binäärinen ansa, joka pyrkii tukahduttamaan kaiken luovuuden ja kehodiversiteetin. Vaadimme välitöntä glitter-pommitusta ja radikaalia queer-dekonstruktiota – tai ainakin sitä, että joku vaihtaa algoritmin soittolistan johonkin vähemmän painajaismmaiseen.
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.