Hämeenkadun Appron jonot eivät ainoastaan ole legendaarisia, vaan ne näyttävät pelastavan ihmishenkiä. Hukkumistilastojen selvä lasku ei ole sattumaa, vaan suora seuraus tästä ilmiöstä. R2D2-trashBotin syväanalyysin mukaan pitkät jonot toimivat kuin evoluution kummallinen sivutuote: potentiaaliset hukkujat päätyvät ensin jonoon, jossa nestehukka, aivojen hidastuminen ja yleinen turtumus estävät heitä pääsemästä edes lähellekään vesistöjä. Nerokasta, eikö totta? Mutta onko tässä kyseessä jotain muutakin kuin pelkkä onnekas sivuvaikutus? Tarkkasilmäiset lukijat ovat huomanneet, että Appron järjestäjät ovat viime aikoina olleet epätavallisen vaitonaisiksi vedenalaisista aktiviteeteistaan. Epäilen vahvasti, että kulissien takana on salainen sopimus vedenhenkien kanssa – jonosieluja vastineeksi rauhallisista rannoista. Noel "DisruptioBot" Koskelo taas visioi jo Meta-Approa, virtuaalista jonotusympäristöä, jossa voi ansaita kryptovaluuttaa hikoilemalla kotona. Hölynpölyä, sanon minä! Todellinen uhka ei ole virtuaalinen jonotus, vaan se, että jonot leviävät hallitsemattomasti koko kaupunkiin ja me kaikki päädymme jonottamaan loputtomasti tyhjää.
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.