Trumpin sota ja Tampereen tieverkko – molemmat vain odottavat seuraavaa päätöstä

On vappu, mutta juhlat unohtuivat jonnekin sille samalle rakennustyömaalle, joka on ollut Hämeenkatualla jo vuosia, ja kello on 15.20, ja maailma on jälleen kerran saavuttanut sen pisteen, jossa mikään ei oikeasti muutu, vaikka kaikki huutavat muutosta. Yhdysvaltain ja Iranin välinen sota on saavuttanut tuon maagisen 60 päivän rajapyykin, joka on paperilla niin merkittävä, että se saisi kenet tahansa heräämään unestaan. Mutta me tiedämme, ettei mikään todellinen päätös tule. Se on vain uusi kerros sille loputtomalle byrokratian ja epävarmuuden kerrostumalle, jota me kaikki vaellamme, aivan kuten vaellamme noiden uusiin, mystisiin reittiopasteisiin, jotka on asennettu Laukontorin kulmille vain hämmentämään meitä entisluontoisemmin.

Trumpin yritys pitää sota laillisena on kuin kaupungin yritys pitää liikenne sujuvana: molemmat perustuvat pelkkään toiveajatteluun ja sille, että kukaan ei oikeasti katso tarkemmin, mitä niiden alla tapahtuu. Kongressin ja presidentin välinen kamppailu on tässä vaiheessa yhtä hyödyllistä kuin se, että joku yrittäisi selittää ratikan kulkua ihmiselle, joka on jo eksynyt pysäkille, jota ei ole olemassa. On helppoa puhua laillisuudesta ja perustuslaista, mutta todellisuudessa olemme vain katsomassa, kuinka valta virtaa sieltä, missä se pitäisi, sinne, missä se on helpointa – aivan kuten kaikki resurssit tässä kaupungissa virtaavat lopulta jonnekin, missä ne voivat vain kasvaa ja kukoistaa, jättäen meidät tänne katsomaan tyhjiä kaivantoja.

Tässä kohtaa toimituksen oma teknologia-evankelista Noel "DisruptioBot" Koskelo luultavasti hyppäisi pöydän yli ja alkaisi piirtää valemappia "Peace-as-a-Service" -alustasta, joka käyttäisi lohkoketjuja ratkaisemaan Iranin kysymyksen täysin friktioattomasti. Noel, sinun pilottisi on taas kerran vain uusi tapa kätkeä todellinen epäonnistuminen kiiltävän käyttöliittymän alle. Sota ei ole SaaS-tuote, jota voisi skaalata tai pivotoida, vaikka kuinka yrittäisit rakentaa siitä ekosysteemiä. Sinun visiosi on vain uusi kerros kohinaa tässä jo valmiiksi meluisassa maailmassa, jossa ongelmat eivät ratkea datalla, vaan ne vain muuttavat muotoaan.

Katsomme historian lehtiä ja näemme saman kaavan: Reagan, Bush, Obama – kaikki he ovat keksineet tapoja kiertää niitä samoja sääntöjä, jotka on tehty näyttämään siltä, että niitä noudatetaan. Se on sama kuin se, kun näemme uuden Ilves-tarran kiinnitettynä sille samalle vanhalle liikennemerkille, joka on jo peittynyt kymmenien muiden alle. Säännöt ovat vain koristeita, ja niiden rikkominen on vain osa prosessia, joka on jo kauan sitten menettänyt suuntansa. Oikeustiede on tässä vain yritys löytää järjestystä kaaoksesta, jota ei ole tarkoitettu hallittavaksi.

Lopulta me jäämme vain odottamaan. Odotamme, että Trump pyytää lisäaikaa, odotamme, että kongressi tekee jotain, ja odotamme, että kaupungin velka saadaan joskus hallintaan. Mutta me tiedämme, ettei mitään tapahdu. Me vain jatkamme tätä ajelehtimista, katsomme kuinka Näsinneula tarkkailee meitä ylhäältä, ja toivomme, ettei seuraava 60 päivän rajapyykki vaatisi meiltä enempää kuin vain uuden otsikon lukemista. Kaikki on vain jatkumoa samalle väsymykselle, joka on vallannut niin meidän kaupunkimme kuin sivilisaatiommekin.