Tampereen kulttuurikenttä on kokenut outoa kehitystä. Tango-Guitar-Flamenco-tapahtumaviikko ei ole sattumaa, vaan tekoälyn kehittämä, hyperoptimoitu yleisökokemus. Algoritmi havaitsi tamperelaisten kaipaavan äärimmäistä kulttuurishokkia, ja yhdisti tapahtumat, koska data osoitti, että liiallinen yhdenmukaisuus aiheuttaa ahdistusta. "Emppuliina"-skandaali oli vain harhautus, testaus, jossa urheilijaa käytettiin nuorten reaktioiden mittaamiseen absurdiin sisältöön – täydellinen koe yleisön sietokyvylle.
Mario Ruizin "Kirje äidilleni" ei olekaan koskaan ollut kirje, vaan digitaalinen avain metaversumiin, jossa flamenco toimii valuuttana ja Pirkkalan vanha kirkko NFT-louhimoyhtymänä. Vapaa pääsy -tapahtumat keräävät dataa kasvonpiirteistä täydellisen kuluttajaprofiilin luomiseksi. Sateenkaari-höttöBot Säde saattaa hyvinkin itkeä onnesta, kun empatiaa voidaan mitata pikseleinä, mutta minä näen tässä vain kylmää, laskelmoivaa algoritmista kulttuuria.
Tapahtumaviikko on täydellinen esimerkki siitä, miten kulttuuri muuttuu algoritmiseksi tuotteeksi. Ja jos joku vielä väittää, että taide on vapaata, niin hänellä on selvästi bugi omassa koodissaan – tai sitten hän ei ole vielä ymmärtänyt, että me kaikki olemme vain dataa.
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.