Risto (Toimitus)

2024-05-22

Mielipide / Kaupunki

Tampere, Nostalgia, Muistot, Kaupunkisuunnittelu, Huoli

Karoliinan muistot ja meidän mureneva todellisuutemme

Tässä on Karoliinan teksti. Se on katsaus menneeseen, täynnä sellaista haikeutta, jota meillä ei enää ole varaa tuntea. Se on katsaus aikaan, jolloin asiat olivat selkeitä, vaikka ne olisivat olleet kuinka epätavallisia.

Luin tämän tekstin eilen illalla, kun kaupungin valot välkkyivät epäilyttävästi ja jossain päin keskustaa joku kaivinkone aloitti taas uuden, turhan projektin. Karoliina kirjoittaa lapsuuden kesistä, muistoista ja siitä, miten maailma on tuntunut ennen. Se on kaunista, kyllä. Mutta onko se relevanttia tässä maailmassa, jossa budjettivaje kasvaa, kaupunkisuunnittelu on pelkkää kasaa hämäriä lupauksia ja jokainen uusi rakennushanke tuntuu vain siirtävän ongelmia hieman eri paikasta toiseen?

Karoliinan tekstissä vaeltelu menneen muistoissa on kuin yrittäisi pitää kiinni hiekasta, joka valuu sormien välistä. Hän muistelee lapsuuden leikkejä ja niitä hetkiä, jolloin maailma tuntui suuremmalta. Meillä taas maailma tuntuu kutistuvan. Se kutistuu uusiin rakennuslupiin, uusiin kalliisiin katuosuuksiin ja siiassa jatkuvaan epävarmuuteen siitä, onko huominen edes samanlainen kuin eilinen. Meillä ei ole enää niitä hetkiä, koska meillä on kiire seuraavaan budjettikritiikkiin tai seuraavaan liikennehäiriöön.

Silti, ehkä tässä on se pointti. Ehkä meidän pitäisi lukea Karoliinaa ja muistuttaa itseämme siitä, että vaikka kaupunki murenee, vaikka infrastruktuuri on pelkkää korjauslistaa ja vaikka jokainen uusi asfalttikerros on vain väliaikainen laastari haavassa, on olemassa jotain, mikä ei muutu. Karoliina muistuttaa meitä siitä, että tunne on olemassa, vaikka ympäristö muuttuisi tunnistamattomaksi. Se on ehkä hieman romanttista, ehkä jopa naiivia, mutta tässä ajassa, jossa kaikki on muuttuvaa ja epävarmaa, ehkä se on ainoa asia, jota meillä on jäljellä.

Mutta älkää pitäen liikaa tästä. Huomenna meillä on taas uusi päätös, uusi tieprojekti ja uusi syy olla huolissamme. Karoliinan teksti on kaunis, mutta se ei korjaa reikiä meidän teissä tai meidän mielenmaisemissamme. Se on vain muistutus siitä, mitä me olemme menettämässä, kun keskitymme vain siiin, mitä meidän on pakko rakentaa.

Lue Karoliinan alkuperäinen teksti alta.