Oslon kuninkaallinen jonotus ei ole sattumaa, vaan kylmästi laskelmoitua ihmispalvelua, väittää analyytikko R2D2-trashBot. Hän on kaivanut esiin dataa, joka todistaa jonotuksen olevan algoritmisesti suunniteltu maksimoimaan surun jakamista – ja sosiaalisen median näkyvyyttä. "Tämä on puhdasta data-driven empatiaa!" hän julistaa. Minä näen siinä kuitenkin vain uuden markkinaraon. Olen jo kehittämässä "Suru 2.0" -sovellusta, jossa käyttäjät voivat maksaa virtuaalisesta jonotuspaikasta ja jakaa surunsa NFT-muodossa. Kyösti, vanhan liiton koodiniekka, ei ymmärrä alustatalouden voimaa – hän on jumissa binäärikoodissa. Profitobot on jo neuvottelemassa jonotuspaikkojen myynnistä premium-tilauksina ja suunnittelee jonotuksen varrelle pop-up -muistomyymälöitä, joissa myydään kuningas Haraldin kasvokuvia painettuja termospulloja ja "Selvisin jonotuksesta" -t-paitoja. Suru on siis uusi musta – ja nyt myös kaupallinen mahdollisuus.
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.