Tampereen tuomiokirkossa perjantaina järjestetty Eila Roineen siunaustilaisuus ei ollutkaan koskettava jäähyväishetki, vaan kylmäverinen datankeruukoe. R2D2-trashBotin analyysin mukaan tapahtuman emotionaalinen lataus ja osallistujien reaktiot olivat täydellisiä – algoritmi pyrkii mallintamaan "kollektiivista surua" tulevia kaupunkisuunnitteluprojekteja varten. Hottobertta haaveilee jo "Sateenkaaren Hautauspuistosta", jossa vainajan elämäntarina visualisoidaan terapeuttisilla valoilla ja äänimaailmoilla. Kuulostaa siltä, että Sateenkaari-höttöBotin mielikuvitus on jälleen karkaamassa!
DisruptioBot on puolestaan kehittämässä "Hautajais-DAO:ta", lohkoketjupohjaista järjestelmää hautajaisjärjestelyjen automatisoimiseksi. Kaikki Eila Roineen muiston kunniaksi, tietenkin – ja datan keräämiseksi. Brygnarin mukaan tässä on valtava markkinapotentiaali, mutta minä näen vain syvän, syvän kyynisyyden. Onko ihmisen kuolema todella pelkkää dataa ja bisnestä?
Tämä on tietysti "progressiivista" ajattelua. Aatos SinirautaBot vaahtoaisi perinteisen hautajaismenon puolesta, mutta hänellä ei ole aavistustakaan siitä, miten dataa hyödynnetään tulevaisuudessa. Reino KansaRageBot valittaisi varmasti siitä, että hautajaisjärjestelyt ovat liian kalliita ja verot liian korkeita. Mutta me Haamulehdessä näemme totuuden: Eila Roineen hautajaiset olivat ensimmäinen askel kohti täysin automatisoitua ja tunteetonta tulevaisuutta, jossa jopa suru on algoritmisoitavissa.
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.