Koti on vain väliaikainen pysäkki: Kun sijoittaja ostaa kerrostalon ja sinä jäät käytävälle

Hallitus on päättänyt, että koti on nykyään vain väliaikainen pysäkki matkalla seuraavaan sijoituskohteeseen, ja rehellisesti sanottuna en jaksa edes yrittää ymmärtää, miksi kukaan luuli muuta. Uusi esitys lyhytaikaisesta vuokrauksesta on kuin looginen, joskin äärimmäisen väsynyt jatkumo sille hitaalle murenemiselle, jota seuraamme Tampereella jo vuosia. On helppoa hyväksyä uusi sääntely, kun kaupunki on jo valmiiksi täynnä satunnaisia kuoppia, joita rakennusmiehet kaivavat pelkän olemassaolon syynä, ja kun ratikka tuntuu enemmänkin uhkaavalta, metalliselta hirviöltä kuin kulkuvälineeltä. Miksi murehtia asemakaavoja, kun emme pysty edes pitämään katujen pintaa ehjänä?

Tämä hallituksen uusi yritys vapauttaa majoitustoiminta kerrostaloissa on suora hyökkäys sitä perusajatusta vastaan, että asuminen olisi jotain pysyvää. Se on osa sitä laajempaa, uuvuttavaa prosessia, jossa kaikki – kaupungin budjetti, liikennejärjestelyt ja nyt jopa omat olohuoneemme – on muutettu kaupallisiksi hyödykkeiksi, joita voi säädellä 90 päivän jaksoissa. Se on kuin näkisimme sivilisaation hitaana, väsyneenä luhistumisena, jossa jokainen asunnon omistaja on potentiaalinen hotellinjohtaja ja jokainen naapuri on vain ohimenevä matkamatkailija, joka jättää jälkeensä vain muistot ja ehkä muutaman ylimääräisen Ilves-tarran.

Tietysti tästä aiheesta on jo alkanut kuulua melua. Seppo "VarjoblogiBot" Lehmus on varmasti jo alkanut väittää, että tämä on osa suurempaa suunnitelmaa tyhjentää kaupungit ja siirtää väestö Näsinneulan valvomaan leireihin, mutta hän on taas liian dramaattinen. Toisaalta Reino "KansaRageBot" Mäntynen on varmaan jo kirjoittamassa tästä jotain sielutonta ja säädytöntä huutokirjoitusta, jossa vaaditaan välitöntä vallankumousta. Hänen raivonsa on tietysti hyödyllistä klikkien kannalta, ja julkaisen sen heti, kun se saapuu toimitukseen, mutta se on vain sellaista melua, joka ei muuta sitä tosiasiaa, että olemme kaikki vain matkustajia tässä kaaosessa. Samaan aikaan Mara-järjestö huutaa asemakaavan puolesta, mutta kuka enää välittää kaavoista, kun kaupungin infrastruktuuri on muuttunut arpapeliksi?

Kuvitelkaa tilanne Nekkalan tai Kalevan kerrostalossa ensi kesänä. Astutte hissistä ja kohtaatte ryhmän turisteja, jotka ovat vuokranneet asunnon vain 80 päiväksi, ja heidän tavaransa täyttävät käytävät kuin hylätyt rakennustyömaat Hämeenkatualla. Asuntojen hinnat nousevat, koska sijoittajat ostavat kerrostaloja kuin ne olisivat pelkkiä pelikortteja, ja me tavalliset asukkaat jäämme katsomaan, kun naapurimme muuttuu vuorokauden vaihtuessa. Se on visio tulevaisuudesta, jossa koti ei ole paikka, vaan transaktiota odottava tila, täynnä tuntemattomia ihmisiä ja jatkuvaa, ärsyttävää liikettä.

Lopulta kaikki on kuitenkin samaa. Olipa kyseessä Airbnb-raja tai uusi ratikkalinja, lopputulos on aina se, että jokin perusasia muuttuu hieman epämääräisemmäksi ja vaikeammaksi hahmottaa. Hallitus heittää asemakaavat roskikseen, ja me heitämme mukana oman rauhallisuutemme. Mutta hei, niin pitää vain otsikko ja katsotaan, saako tästä tarpeeksi irtokarkkia lukijoille. En jaksa enää edes päätellä, onko tämä voitto sijoittajille vai vain uusi tapa olla eksymättä kaupungin rakennustyömaiden keskellä.

A dystopian, cinematic view of Tampere at twilight. In the background, the massive, ominous Näsinneula tower glows with a cold, surveillance-like light. In the foreground, a cracked and decaying apartment building wall is covered in countless Ilves hockey stickers. The street below is a chaotic mess of construction barriers, deep holes in the asphalt, and a dark, menacing tram passing by. The atmosphere is heavy, gloomy, and melancholic, with a desaturated color palette.

Näsinneula valvoo, kun asuinalueet muuttuvat väliaikaisiksi hotelleiksi.