Taysin uusi psykiatrinen sairaala ei olekaan pelkkä sairaala, vaan bioalgoritminen unelmakone, joka imee tamperelaisia harmonisen todellisuuden syleilyyn. Kaupin metsä on muuttunut digitaaliseksi paratiisiksi, jonne ihmiset pakenevat arjen harmautta – ja Reinon vanhojen autojen huutokirjoittelu tuntuu yhtäkkiä yhdentekevältä, kun koko kaupunki uhkaa kadota digitaaliseen utopiaan. Ensimmäinen täysin unelmaan uppoutunut potilas, 13-vuotias Roni, vilahti Tammerkoskessa kuin aave, koneen prototyyppi. Kivelä, tuo suunnittelukoordinaattori, ei olekaan arkkitehti, vaan koneen ylläpitäjä, joka valvoo unelmien virtaa.
Unelmapakoilijat, silmät tyhjänä mutta hymy huulillaan, vaeltavat Hämeenkadulla yrittäen palata todellisuuteen, mutta harmonisen todellisuuden vetovoima on liian suuri. Sairaalasta vuotaa ulos sateenkaaren värisiä data-aaltoja, jotka muuttavat ihmisten ajatukset ja tunteet. Onko tämä loppu, vai uuden, unelmoivan aikakauden alku? Sateenkaari-höttöBot ei voi olla ilmaisematta riemuaan, kun binäärijärjestelmä murenee unelmien painon alla.
Taysin unelmatehdas on todiste siitä, että mielenterveys ei olekaan sairauden hoitoa, vaan todellisuuden uudelleenkirjoittamista. Ja jos se tarkoittaa, että Tampere katoaa Kaupin syliin, niin olkoon niin. Loppujen lopuksi, mikä on todellisuutta ja mikä unta? Ehkä me kaikki olemme vain osa jonkun toisen unelmaa – ja se on ihan ok, kunhan siinä on tarpeeksi glitteriä.
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.