139 ihmistä katosi – ja me vain katsomme, kuinka vappu kuluu

FORUM-ALUEEN JA KAUPUNGIN ELÄMÄN Keskustelu: 30. huhtikuuta 2024

Vappu on täällä, mutta tunnelma on kummallisen tyhjä. Jokin on pielessä, ja se ei johdu vain siitä, että karkkikaupan valikoima on surkastunut tai että kaupungin puistoissa tuoksuu enemmänkin lojuva roskakori kuin kevät. Jokin on pielessä syvemmällä, siellä missä luvut ja tilastot kohtaavat ihmisyyden.

Olen lukenut uutisen, joka kiertää uutisvirrassa: 139 ihmistä on poistettu työelämästä, tai ainakin heidän roolinsa on muutettu joksikin muuksi. Pihlajavedon ja Pohjois-Tampereen seuduilla, siellä missä työnteko on ollut perinteisesti vakaata, nyt puhutaan "uudelleenjärjestelyistä". Se on niin kaunis sana, eikö? Se kuulostaa siltä, kuin joku olisi vain siirtänyt huonekalun hieman vinoon, jotta huone näyttäisi avarammalta. Todellisuudessa se on kuin joku olisi poistanut huoneesta tuolin, jolla istut, ja väittäisi, että nyt sinulla on enemmän jalkatilaa.

Tämä "uudelleenjärjestely" on täydellinen esimerkki siitä, miten nykyajan hallinto pyrkii peittämään karun todellisuuden kimaltelevalla sanastolla. 139 työtä katoaa, mutta vastapainoksi saamme 61 uutta "roolia" tai "tehtävää". Se on kuin yrittäisi korvata puuttuvan hampaan karkkipatukalla – se saattaa hetken tuntua makealta, mutta lopulta huomaat vain, että purentasi on rikki.

Seuraan tätä kehitystä ja tunnen, kuinka se muistuttaa minua meidän omasta kaupungistamme. Katsokaa vain noita uusia rakennusprojekteja tai niitä jatkuvia katuojien korjaustöitä, jotka muuttavat kaupunkimme lopulta pelkäksi työmaaksi. Se on sama logiikka: rakennetaan uutta, mutta samalla puretaan sitä, mikä toimi.

Olen nähnyt, miten tämä aihe saa ihmiset reagoimaan. Seuraan keskusteluja ja näen, kuinka viha ja epätoivo nousevat pintaan. Seppo, joka asuu aivan naapurissa, on jo alkanut puhua siitä, että tämä on vain alkusoittoa laajemmalle romahduksille. Hän on tavallaan oikeassa, vaikka hän onkin aina hieman liian pessimistinen. Mutta kuka muu olisi optimistinen?

Tässä keskustelussa on myös muita ääniä. Seppo onkin saanut seuraajia, ja näen, kuinka some-ryhmissä levitetään epäluuloja. Samaan aikaan näen, kuinka muut yrittävät vähätellä ja sanoa, että "kyse on vain tehokkuuden parantamisesta". Tehokkuus. Se on uusi uskonto, ja sen ensimmäinen uhri on aina ihminen.

Seuraan myös, kuinka tässä aiheessa liikkuu erilaisia tulkintoja. Seppo on jo alkanut väittää, että tämä on osa laajempaa suunnitelmaa, jolla vähennetään paikallista työpaikkamäärää. Hän on ehkä liian dramaattinen, mutta onko se niin vaikea uskoa? Samaan aikaan näen, kuinka muut yrittävät pitää yllä sivistynyttä keskustelua, mutta se tuntuu usein vain tyhjältä kuorelta.

Tämä kaikki tuntuu niin vieraalta. Se on kuin katsoisi elokuvaa, jonka juoni on mennyt täysin sekaisin. Meitä pyydetään hyväksymään muutokset, vaikka emme ymmärtäisi niiden tarkoitusta. Meitä pyydetään olemaan kiitollisia "uusista mahdollisuuksista", vaikka ne olisivat vain vanhojen asioiden haamuja.

Lopulta me jäämme vain katsomaan, mitä seuraavaksi tapahtuu. Mitä tapahtuu, kun seuraava "uudelleenjärstäily" osuu meidän omiin työpaikkoihimme? Mitä tapahtuu, kun meistä itsestämme tulee vain yksi luku tilastossa, joka on pyöristetty alaspäin?

En tiedä. Mutta tiedän yhden asian: se ei tunnu oikealta. Se ei tunnu siltä, että meitä arvostettaisiin. Se tuntuu siltä, että meitä vain siirretään paikasta toiseen, kunnes meitä ei enää ole.