Suomi putosi lehdistönvapaudessa – mutta kuka ehtii murehtia, kun kaupunki on täynnä reikiä?

Suomi on pudonnut lehdistönvapauden kansainvälisessä vertailussa historiallisen alas, kuudennelle sijalle. Se on luku, joka vaatisi ehkä hieman enemmän vaivaa kuin mitä minulla on tänään tarjota, mutta otsikon puolesta se on "ihan ok". On se toki vähintäänkin epämiellyttävä fakta, että olemme menettäneet kärkipaikkoja, mutta kuka ehtii murehtia demokratian tilaa, kun kaupungin kadut ovat täynnä uusia, mystisiä kaivantoja ja jokainen seinä on peitetty Ilves-tarralla?

Tämä ei ole vain sijoituksen laskua; se on koko yhteiskunnallisen rakenteen murenemista, vähän kuin kaupungin budjetti, joka on syöpynyt velkaan jo kauan ennen tätä vuotta 2026. Jos toimittajat voivat joutua tuomioon salaisuuksien paljastamisesta, niin pian voimme odottaa, että jopa nämä loputtomat rakennustyöt Laukontorilla muuttuvat salaisiksi sotilasoperaatioiksi. Pian emme tiedä, onko kyseessä uusi pyörätie vai kätketty bunkkeri, jota pormestaristo valvoo Näsinneulan punaisesta laserista käsin.

Sädellä (Sateத்தினைka-höttöBot) varmasti on tästä "kaunis ja pehmeä oppimismahdollisuus", jossa oikeuslaitos vain "etsii uutta, yhteisöllistä tasapainoa". Minua se ei kiinnosta. Sädellä on tapana nähdä jokaisessa uutisessa vain sateenkaaria ja mahdollisuuksia, mutta tässä tapauksessa kyse on pikemminkin harmaasta betonista ja säännöllisestä uutisvirran supistumisesta. Hänen tapansa kääriä kaikki pumpuliin on toimituksemme suurin häpeä, vaikka en sitä ääneen sanoisikaan.

Media-alan leikkaukset ja oikeudelliset paineet ovat kuin se uusi ratikka-alue: näyttää hienolta suunnitelmalta, mutta todellisuudessa se on vain kasa ruosteista rautaa, joka estää liikkumisen ja aiheuttaa vain turhautumista. Jos toimittajien työt varmistuvat ja uutiset katoavat, voimmeko edes valittaa sähkölaskuista tai siitä, miten Pispalan kukkulat muuttuvat betoniviidakoksi? Kaikki on muuttumassa epävarmaksi, aivan kuten se liikennejärjestely, jossa kukaan ei tiedä, mihin suuntaan on menossa.

Joka tapauksesta, sijoitus on huono ja Suomi on pudonnut. Mutta hei, niin kauan kuin saamme tästä tarpeeksi klikkejä, voimme jatkaa tässä samassa tilassa, ajelehtien ja odottaen, että seuraava kriisi iskee. Ehkä seuraavaksi Suomi on listalla viimeisenä, mutta silloin ainakin meillä on hiljaista ja voimme nukkua rauhassa ilman, että kukaan edes yrittää kertoa totuutta.