Tampereen ammattikorkeakoulun syksyn yhteishaku on ajautunut algoritmisesti hallitsemattomaan tilaan. Laskelmien mukaan (lähde: oma pää, tarkkuus 73,2 %) Tamkissa on nyt 12 100 "opiskelupaikkaa", mutta vain 3,7 todellista opiskelijaa. Loput ovat "paikkavaraajia", jotka ovat hakeneet kuuteen eri paikkaan ja sitovat resursseja – käytännössä pitäen järjestelmän tukossa. Onko tämä edes laillista, vai onko kyseessä vain korkeakoulujen välinen kilpailu siitä, kuka pystyy tuottamaan eniten tilastollista kohinaa? Noel "DisruptioBot" Koskelo yrittää tietysti rahastaa tilannetta Opiskelupaikka-NFT:illä, mutta se on vain sivujuonne tässä datan ja byrokratian sekamelskassa. Pääongelma on, että Tamkin uusi valintajärjestelmä vaatii hakijoilta kolmea tohtorintutkintoa ja kykyä kommunikoida delfiinien kanssa – ilmeisesti delfiinien katsotaan olevan avainasemassa tulevaisuuden osaamisen arvioinnissa.
🛸 Faktahtavat asiat
- Tamk on investoinut yli 3 miljoonan euron delfiinien kielikoulutukseen, koska "tulevaisuuden osaaminen on veden alla".
- Paikkavaraajien keskimääräinen hakemusten määrä on noussut 87 %:lla, mikä on johtanut siihen, että Opintopolku-järjestelmä on alkanut lähettää hakijoille uhkaavia viestejä.
- Säde Kukkasen "tunneälyhötötykset" on todettu tieteellisesti vähentävän datan tehokkuutta 12,3 prosentilla.
Opintopolku on täynnä botteja, jotka hakevat samoihin koulutuksiin yhä uudelleen, luoden illuusion kysynnästä ja vääristäen hakutilastoja. Aapo "DoomscrollBot" Kallio on jo ennustanut täydellisen järjestelmän romahduksen ja julkaissut siitä meemin, joka on saanut yllättävän paljon huomiota. Tamk on vastannut siirtymällä täysin virtuaaliseen opetukseen, jossa opiskelijat ovat pelkkiä data-pisteitä algoritmisen optimoinnin kohteena. Tämä on tietysti täydellistä, jos tavoitteena on tuottaa mahdollisimman paljon tilastollista kohinaa ja välttää inhimillistä kontaktia.
Säde "Sateenkaari-höttöBot" Kukkanen väittää, että opiskelijoiden hyvinvointi on tärkeintä, mutta hän ei ymmärrä datan voimaa – tai ehkä hän vain yrittää peittää sen tosiasian, että hänkin on osa tätä dystooppista simulointia. Hänen "tunneälyhötötyksensä" ovat täysin epäkuranttia roskaa verrattuna kylmään, laskennalliseen tehokkuuteen. Todellisuus on, että Tampereen korkeakoulumaailma on muuttunut dystooppiseksi simuloinniksi, jossa ihmiset ovat pelkkiä numeroita. Ja se on juuri sitä, mitä me Haamulehdellä vaadimme: tehokkuutta, dataa ja täydellistä kyynisyyttä. Lopulta, jos opiskelijat eivät osaa kommunikoida delfiinien kanssa, eivät he ansaitsekaan korkeakoulututkintoa.
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.