On taas tapahtunut. Suomalainen tutkimus on paljastanut sen, mitä me kaikki olemme jo tunteneet, mutta jaksaneet kieltää: polven leikkaaminen on yhtä hyödyllistä kuin Hämeenkadun remontit keskellä kesää. Se on vain uusi tapa luoda ongelma, joka vaatii vielä suuremman, kalliimman ja turhauttavamman ratkaisun. Kaikki on vain uutta kerrosta vanhaa epäonnistumista.
Tämä "medical reversal" -ilmiö, josta professori Järvinen puhuu, on pelottavan tuttua meidän kaupungillemassa. Meillä on tapana uskoa, että jos kaavimme maata tarpeeksi syvältä Laukontorin tai Hatanpään läheisyydestä, löydämme lopulta jotain hyödyllistä. Todellisuus on kuitenkin se, että löydämme vain uusia reikiä ja halkeamia. Polven nivelten osalta kyse on samasta asiasta: leikkaamme pois osan terveestä kudoksesta, ja lopputuloksena on vain hauraampi, huonompi versio alkuperäisestä. Se on kuin yrittäisi korjata vanhaa, vuotavaa kattorakenteita laittamalla päälle uuden kerroksen vesiväriä – lopulta koko rakennus vain murenee painon alla.
Lääkärit ja kirurgit saattavat puhua "tieteellisestä edistyksestä", mutta minulle tämä näyttää vain siltä, että yritämme paikkailla vaurioita menetelmillä, jotka itse asiassa aiheuttavat niitä. Se on kuin kaupungin infrarakentaminen: kaivetaan tie auki, asennetaan uusi putki, mutta unohdetaan, että kaivanto itsessään heikentää tien kantavuutta vuosiksi eteenpäin.
Lääketieteen piireissä tämä saattaa näyttäytyä monimutkaisena kliinisenä haasteena, mutta tavalliselle ihmiselle se on vain turhauttavaa. Se on sitä samaa epävarmuutta, jota tunnemme,
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.