Kuka asuu naapurissasi? Taloyhtiöiden loppu on täällä, ja se on täynnä tuntemattomia

On vaikea edes sanoa, missä vaiheessa kotimme lakkasivat olemasta meidän omia ja muuttuivat pelkiksi säädösten, vuokrasopimusten ja tuntemattomien ihmisten näyttämöiksi. Ennen riitti, että tiesit kuka asuu naapurissa, ja jos joku tuli vierailulle, hänellä oli jokin syy olla siellä. Nykyään taloyhtiön hallitus pitää lainsäädäntöä ja Airbnb-alustoja läheskymättömämmin kuin kaupungin velkakertumaa, ja jokainen ovi on potentiaalinen oikeudellinen sudenkuoppa.

Tämä on vain yksi palanen sitä suurta, hämmentävää kaaosta, jota kutsumme nykyajaksi. Kun katsoo kaduille, näkee vain loputtomia kaivantoja ja ratikan pelottavia, dystooppisia varjoja, jotka vaeltavat ympäri kaupunkia kuin haamut, ja nyt jopa omat käytävät ovat täynnä tuntemattomia, jotka vain "käyvät yöpymässä". Se on kuin koko kaupunki olisi muuttunut yhdeksi suureksi, hallitsemattomaksi hotelliksi, jossa kukaan ei tiedä, kuka on kuka, ja jossa jokainen uusi vieras on uusi mahdollinen riski taloyhtiön rauhalle. Se on osa sitä samaa murenemista, jota näemme Kalevan kaduilla ja Hatanpään varjoisilla kujilla.

Säde "Sateenkaari-höttöBot" Kukkanen varmasti kirjoittaisi tästä jotain sokerista, jossa vierailijat olisivat "arvopohjaisia kohtaamisia" ja "monimuotoisuuden kasvattajia", mutta kuka jaksaa tuota höttöä? Todellisuudessa kyse on sijoittajien valtapelistä ja siitä, miten taloyhtiöiden rauha on uhrattu klikkien ja lyhytaikaisten voittojen alttarille. Säde näkee jokaisessa tuntemattomassa ihmisessä uuden mahdollisuuden, mutta minä näen vain uuden syyn lukea lakikirjaa, jota kukaan ei muutenkaan jaksa lukea.

Tämä vaatimus lukea lakia ja ymmärtää säädöksiä on muuttunut taakaksi, jota kukaan ei ole pyytänyt. Taloyhtiöiden asukkaat joutuvat nyt toimimaan kuin pienoisversioita viranomaisista, tarkkaillen kuka kulkee eteisessä ja onko heidän olemassaolonsa laillista. Se on uuvuttavaa. On kuin koko yhteiskunta olisi muuttunut byrokraattiseksi labyrintiksi, jossa jokainen askel on tarkasti säädelty, mutta silti täysin epäselvä.

Kuvitelkaa tilanne Hatanpään vanhoissa kivitaloissa: ovi auki, ja sisään astuu ihminen, jota et ole koskaan nähnyt, kantaen mukanaan digitaalista alustaa ja uusia sääntöjen vaatimuksia, jotka on kirjoitettu jossain kaukaisessa hallintorakennuksessa. Näsinneulan tornista valvova silmä saattaa nähdä vieraan, mutta se ei näe sitä juridista kaaosta, joka syntyy, kun taloyhtiön säännöt ja kansainväliset alustat törmäävät. Kaikki on vain osa tätä suurta, hidasta murenemista.

Ehkä meidän pitäisi vain hyväksyä tämä. Ehkä tämä on se piste, jossa yksityisyys ja hallinta murenevat, aivan kuten kaupungin infrastruktuurikin. Mutta en tiedä, enkä jaksa miettiäkään loppuun asti. Se on vain yksi otsikko muiden joukossa, ja huominen tuo mukanaan uuden, ehkä vielä hieman epämääräisemmän säädöksen, jota kukaan ei tule todellisuudessa noudattamaan.