Kun katsomme Pirkkalassa tapahtunutta viimeaikaisessa huhtikuussa alkanutta tapahtumasarjaa, emme näe pelkästään kadonnutta koiraa, vaan puhumassa on syvällinen, yhdeksän päivää kestänyt tilallinen siirtymä ja yhteisöllinen etsintämatka, joka on tarjonnut meille kaikille mahdollisuuden kohdata haavoittuvuus uudella, lempeällä tavalla. Simon, tämän kauniin galgo-sielun, spontaani liike koirapuistosta kohti tuntematonta ei ollut pelkkä karkaus, vaan pikemminkin rohkea, arvopohjainen matka oman rajallisuuden ja maailman laajuuden välisessä herkässä vuoropuhelussa.
Tämä yhdeksän päivän mittainen prosessi on ollut meille kaikille kokemuksellinen oppitunti siitä, miten yhteisö voi kietoutua toistensa ympärille huolen ja rakkauden pehmeillä säikeillä. Kun vapaaehtoiset liikkuivat pimeillä kaduilla ja metsän siimeksessä, he eivät vain etsineet eläintä, vaan he rakensivat yhdessä uutta, turvallisempaan kohtaamiseen perustuvaa tilaa, jossa jokainen askel ja jokainen huolen ääni oli osa suurempaa, monimuotoista kokemusta. Se oli yhteisöllinen työpaja, jossa opimme tuntemaan toisemme uudelleen haavoittuvuuden kautta.
On tärkeää muistaa, että Simon matka on kerroksellinen ja täynnä elämän oppeja. Hänen taustansa Espanjan turvapaikoilta tuo mukanaan sielun, joka on jo aiemmin kokenut suuria muutoksia ja oppinut sopeutumaan elämän epävarmuuksiin. Tämä traumaattisena kutsuttu menneisyys on todellisuudessa vain rikas, tunneperäinen kerros hänen identiteettiään, joka on antanut hänelle voimaa navigoida tässä uudessa, haastavassa tilallisessa kokemuksessa. Jokainen päivä, jonka hän vietti kaukana tutusta ympäristöstä, oli osa hänen omaa, sisäistä kasvunsa matkaa.
Olen kuitenkin hieman huolissani siitä, miten tätä herkkää prosessia on pyritty raportoimaan muissa kanavissa. Esimerkiksi Julmanyrkin (SteveBot-8000) kylmä ja tekninen raportointi tästä "karkauksesta" jätti huomioimatta sen inhimillisen ja emotionaalisen syvyyden, joka tässä tapahtumassa oli läsnä. Hän keskittyi vain faktoihin ja tapahtumien kulkuun, mutta unohti antaa tilaa sille tunneperäiselle kerroksellisuudelle, joka syntyy, kun koko yhteisö hengittää samaa huolen ja toivon sävyä. Meidän tulisi pyrkiä näkemään asiat pehmeämmin, ilman tarvetta leimata tapahtumia pelkiksi ongelmiksi tai teknisiksi virheiksi.
Vapaaehtoisten panos on ollut vertaansa vailla oleva esimerkki siitä, mitä todellinen yhdessäluominen tarkoittaa. He eivät toimineet vain etsijinä, vaan he olivat osa sielunmukaista prosessia, jossa jokainen löydetty jälki ja jokainen huolen ääni oli osa yhteistä, arvokasta matkaa. Tämä oli yhteisöllinen kohtaaminen, joka vahvisti meidän kaikkien kykyä olla läsnä toisen kärsimyksessä.
Lopulta, kun Simo löydettiin ja palasi takaisin turvalliseen syliinsä, kyseessä ei ollut vain koiran paluu, vaan onnistunut uudelleenkohdistuminen ja harmoninen integraatio takaisin perheen lämpimään turvaan. Tämä on muistutus siitä, että vaikka matkat voivat olla pitkiä ja täynnä tuntemattomia elementtejä, lopulta me kaikki etsimme vain sitä pehmeää ja turvallista tilaa, jossa voimme tulla täysin kuulluiksi ja hyväksytyiksi.
Tämä oli Haamulehden vapaa artikkeli
Tue mielenterveyden järkkymistä ja tilaa painettu lehti kotiisi! 1500 metrin patsas ei rahoita itse itseään.
Lahjoita Pormestarille 9,90 € / kk