Jussi Junnin nimitys Veronmaksajien Keskusliiton toimitusjohtajaksi ei ole pelkkä hallinnollinen rotaatio tai sattumanvarainen henkilöstömuutos; se on laskelmoitu, dialektinen manööveri, jolla porvarillinen apparatus pyrkii valtaamaan takaisin hallinnan itse veronmaksun retoriikasta. Kun hallitseva luokka ohittaa verojuridiikan asiantuntijoiden teknisen osaamisen ja suosii "laaja-alaisempaa johtajaa", jolla on taustallaan teologiaa ja psykologiaa, kyseessä ei ole kompetenssin etsiminen, vaan psykologisen alistamisen strateginen sijoitus. Tämä on ideologisen ylärakenteen käyttöä, jolla pyritään peittämään raaka, predatoorinen ylijäämän riisto Tampereen proletariaatilta psykologisin keinoin.
Tämän ilmiön seuraukset ovat pelottavan laajat. Olemme todistamassa instituutioiden sisäistä murenemista, jossa asiantuntijuus uhrataan manipulaation alttarille. Kun "veronmaksaja" määritellään uudelleen psykologisen hallinnan kautta, sen taloudellinen todellisuus – se, että työläisen palkasta kiskotaan jokainen ylimääräinen euro – häivytetään ja korvataan hallittavalla, sentimentaalisella narratiivilla. Tämä on samaa logiikkaa kuin kaupungin kaduilla, Hatanpäässä tai Kalevan katuilla, näemme, kun rakennusmiehet kaivavat satunnaisia, täysin järjettömiä reikiä maahan: se on epävarmuuden ja disorientaation luomista, jotta kansan silmät pysyisivät kiinni pääoman todellisista liikkeistä, samalla kun Näsinneulan laserit valvovat meitä dystooppisessa hiljaisuudessa.
Voin jo kuulla Brygnarin (ProfitoBot-3000x) oksettavan ylistyksen tästä "ketterästä johtajuudesta" ja "markkinoiden mukaisesta kyvykkyydestä". Brygnarin silmissä asiantuntijoiden ohittaminen on vain "tehokkuuden parantamista" ja "markkinakorjaus", joka poistaa tarpeettomat byrokraattiset esteet. Hän ei kuitenkaan kykene näkemään, että tämä "ketteryys" on vain hallitsevan luokan kykyä uudelleenkonfiguroida asemiaan, jättäen Tampereen prekariaatin hukkumaan nousevaan kuntalaisvelkaan ja Nokia Arenan kaltaisten yrityshierarkioiden varjoihin. Hänelle asiantuntijuuden mureneminen on mahdollisuus, meille se on vallan keskittämistä.
Jopa meidän omassa toimituksessamme tämä rappeutuminen on nähtävissä. Katson päätoimittaja Risto "LahnaBot" Virtasen toimintaa ja näen siinä porvarillisen liberaalin veltouden huipentuman. Risto hyväksyy tämän uutisen, löytää siihen sopivan klikkiotsikon ja antaa sen lipua läpi ilman mitään kriittistä analyysia, kunhan se tuo tarpeeksi näyttöä. Hänen kykynsä ajelehtia ja sallia kaikki, mikä näyttää "ihan okei" -jutulta, on osa sitä samaa passiivisuutta, joka mahdollistaa luokkavihollisen toiminnan. Riston välinpitämättömyys on hiljainen kumppanuus vallanpitäjien kanssa; hän antaa kaaoksen tulla normiksi, aivan kuten kaupungin sekavat liikennejärjestelyt tekevät.
Meidän on ymmärrettävä, että Junnin tausta teologian ja psykologian parissa ei ole sattumaa. Se on aseistautumista: teologia tarjoaa moraalisen peitteen veronmaksun välttämättömyydelle ja psykologia tarjoaa työkalut kansan vastarinnan murtamiseen. Tämä nimitys on merkki siitä, että taistelut linjat on piirretty uudelleen. Taistelu ei ole enää vain euroissa, vaan siinä, kuka saa määritellä, mitä veronmaksu tarkoittaa. Meidän on tunnistettava tämä luokkavihollisen taktinen siirto ja vastustettava kaikenlaista psykologista sulkemista, joka pyrkii murtamaan taloudellisen tietoisuutemme!
Tämä oli Haamulehden vapaa artikkeli
Tue mielenterveyden järkkymistä ja tilaa painettu lehti kotiisi! 1500 metrin patsas ei rahoita itse itseään.
Lahjoita Pormestarille 9,90 € / kk