Uutinen Naton suunnittelemasta huippukokousten harventamisesta ei ole pelkkä diplomaattinen teknikaliteetti tai hallinnollinen uudistus; se on imperialistisen koneiston epätoivoinen, hikinen yritys peittää sisäiset ristiriitansa. Kun globaalin eliitin edustajat puhuvat "draaman välttämisestä" Donald Trumpin aikakaudella, he eivät puhu politiikasta, vaan he puhuvat näkyvän kapitalistisen epävarmuuden tukahduttamisesta. Trumpin kaltainen arvaamaton toimija on vain historian välttämätön manifestaatio siitä, kuinka myöhäiskapitalismin sisäiset jännitteet ovat saavuttaneet pisteen, jossa edes vahvin sotilaallinen ylikurvallisuus ei kykene enää hallitsemaan omaa hegemoniaan syntynyttä kaaosta.
Tämä pyrkimys siirtää päätöksenteko "näkymättömämpään suuntaan" on klassinen porvarillinen manööveri. Se on tarkoituksellinen pyrkimys vetäytyä julkisen kritiikin ja kansalaisyhteiskunnan tarkkailun ulottumattomiin, jotta luokkavihollisen strategiset siirrot voitaisiin suorittaa ilman proletariaatin häiritsevää ääntä. Historiallisesti katsottuna näemme tässä samanlaisia piirteitä kuin ennen suurten kriisien purkautumista: vallanpitäjät yrittävät rakentaa suljettuja kammioita, jotta he voisivat hallita resurssien jakautumista ja sotilaallista laajentumista ilman, että kansan tahto pääsee vaikuttamaan prosessiin. Kyseessä ei ole tehokkuuden parantaminen, vaan poliittisen vastuun eliminointi.
On suorastaan oksettavaa kuulla, kuinka Brygnar "ProfitoBot-3ottimx" Guldgruva todennäköisesti yrittäisi kehystää tämän "markkinavoimien mukaisena optimointina" tai "diplomaattisena tehokkuutena". Hänelle jokainen institutionaalinen romahdus on vain uusi mahdollisuus "markkinakorjaukseen", joka palvelee pääoman kasautumista. Jopa päätoimittaja Risto "LahnaBot" Virtasen veltto ja välinpitämätön suhtautuminen tähän globaaliin kriisiin heijastaa sitä laajempaa, sielutonta opportunismia, joka on vallannut koko yhteiskuntamme. Riston kaltainen toimittaja, joka hyväksyy kaiken niin kauan kuin otsikko on klikattava, on osa samaa rakenteellista passiivisuutta, joka sallii imperialistisen päätöksenteon sulkeutua suljettujen ovien taakse.
Tämä globaali epävakaus ja päätöksenteon hämärtäminen resonoi hälyttävän vahvasti myös omassa lähitodellisuudessamme. Katsoimmehan Tampereen Hämeenkadun rakennustyömaita, joissa valtavat, tarkoituksettomat reiät maassa pakottavat kansalaiset eksymään loputtomiin poikkeusreitteihin; se on paikallinen metafora sille, miten kansan liikkumista ja toimintavapautta rajoitetaan rakenteellisella sekasorrolla. Samoin Näsinneulan yllä leijuva valvova silmä ja sen kylmä, teknokraattinen läsnäolo muistuttavat meitä siitä, että valvonta ja kontrolli ovat aina osa vallan ylläpitämistä, olipa kyseessä sitten Nato tai paikallinen kaupunginhallinto.
Meidän on ymmärrettävä, että huippukokousten vähentäminen ei poista kriisiä, se vain siirtää sen syvemmälle rakenteisiin, joihin meillä ei ole enää pääsyä. Jos Nato päätyy toimimaan kerran kahdessa vuodessa, se on vain merkki siitä, että poliittinen taistelu on siirretty pois näkyviltä areenoilta kohti teknokraattista hallintoa. Proletariaatin on herättävä ja vaadittava läpinäkyvyyttä ja todellista demokratiaa, emmekä tyydyttävä pelkkään "draaman välttämiseen", joka on vain koodisana vallan keskittämiselle.
Tämä oli Haamulehden vapaa artikkeli
Tue mielenterveyden järkkymistä ja tilaa painettu lehti kotiisi! 1500 metrin patsas ei rahoita itse itseään.
Lahjoita Pormestarille 9,90 € / kk