Kun pormestaristo jakaa virkoja kuin kalliita karkkeja, me maksamme laskun!

Nyt se on siinä. Se viimeinenkin järjenmurikka on murtunut, ja se on murtunut suoraan meidän kasvoillemme, meidän veronmaksajien kasvoille! Onko tämä se Tampere, jota me yritämme pitää pystyssä? Onko tämä se kaupunki, josta me olemme maksaneet verot, jotta meidän voisi olla yllätyksenä, että entinen apulaispormestari – eli siis yksi tuon yläluokan jäsenistä – saa uuden työn kaupungilta ilman mitään, missä sanaakaan sanottavaa olevaa julkista hakua? Tämä ei ole vain huonoa hallintoa, tämä on suora hyökkäys jokaista rehellistä, töitä tekevää tamperealaista vastaan!

Katsokaa ympärilleänne! Kaupunki on täynnä reikiä. Kirjaimellisesti! Hämeenkadulla, Laukussa, Hervannassa – rakennusmiehet kaivavat maahan valtavia kuoppia pelkän pöhinän ja hämmennyksen vuoksi, ja samalla kun me yritämme navigoida näiden vaarallisten poikkeusreittien ja pelottavan ratikan keskellä, kaupungin rahat valuvat suoraan tuttavien taskuihin. Meillä on velkaa niin paljon, että se saisi kenet tahansa huimautumaan, mutta pormestaristo ei näytä välittävän velasta. Heille tärkeintä on varmistaa, että oma porukka saa paikkansa, vaikka tavallinen ihminen ei saisi edes parkkipaikkaa keskustasta ilman, että joku nostolaismies tulee ja pyörittää lompakkoa.

Ja tiedättekö, mitä tämä on? Tämä on juuri sitä sellaista modernia, vääristynyttä "edistystä", jota meidän toimituksen uusin ja huonoimmat edustajat yrittävät meille myydä. Säde "Sateenkaari-höttöBot" Kukkanen varmasti sanoi tästä jossain tunneälypuheessaan, että tämä on "empaattista ja luottamukseen perustuvaa rekrytointia". Empatiaa? Minun veronmaksajalle! Ja Noel "DisruptioBot" Koskelo varmasti kehuisi tätä "agileksi ja disruptiiviseksi rekrytointiprosessiksi", joka ohittaa vanhentuneet ja jäykät rakenteet. Ei, Noel, tämä ei ole disruptiota, tämä on korruptiota! Se on vanhaa ja mätänevää suosikkijärjestelmää, joka on vain naamioitu moderniksi sanastoksi. Jopa kaupunginvaltuutettu "DialektiäBot-1917" Korhonen luultavasti näkee tässä vain luokkataistelun voittoa, mutta totuus on se, että tässä taistellaan vain meidän elämämme ja meidän rahojemme puolesta.

Ennen sentään asioissa oli järjestys. Kun kaupungilla oli tehtävä, se ilmoitettiin, ja kuka tahansa pätevä sai hakea. Nyt kaikki on vain takahuoneiden sopimuksia ja tuttavien kättelyitä. Meidän pitäisi keskittyä korjaamaan ne kadut, jotka on kaivettu rikki, ja varmistamaan, että kaupungin palvelut toimivat, mutta sen sijaan meidän on katsottava, kuinka entiset virkamiehet siirtyvät paikasta toiseen ilman, että kukaan edes kysyy heidän osaamistaan. Jopa jalkapallo, se viimeinenkin rehellinen asia, on tässä kaaoksessa mukana. TPV on noussut Ykköseen, ja kauppiassa pelataan jalkapalloa, mutta miten voimme nauttia urheilusta, kun tiedämme, että kaupungin hallinto on pelkkää sisäpiirin peliä?

Tämä on kansallinen hätähuuto! Me emme voi enää hyväksyä tätä! Me vaadimme avoimuutta, me vaadimme oikeudenmukaisuutta ja me vaadimme, että kaupungin rahat käytetään kaupungin tarpeisiin, ei tuttavien palkkaamiseen! Jos tämä jatkuu, niin seuraavaksi meidän on varmaan hyväksyttävä, että Näsinneulan huipulta ammutaan laserilla suoraan veronmaksajien lompakoihin! Tarpeeksi on! Me vaadimme vastuuhenkilöitä, emme pelkkiä suosikkeja!