Tämä on se piste, missä järki loppuu ja raivo alkaa. Onko Tampereen kaupunginhallinnolla ja noilla hienostuneilla "liikennesuunnittelijoilla" oikeasti tarkoitus muuttaa jokainen rehellinen, verojen maksava tampereilainen rikolliseksi? Ratikassa, joka on jo valmiiksi pelottava, dystooppinen ja epäluotettava metalliputki, meitä vaaditaan suorittamaan jonkinlainen rituaalinen leimaus-tanssi kortinlukijalla. Ja miksi? Jotta "sosiaalinen paine" toimisi? Mitä helvettiä se on? Onko meidän nyt pitänyt tuntea häpeää siitä, että olemme maksaneet lipun, mutta emme ole ehtineet kyykkää kytätyssä vaunussa ennen kuin seuraava pysäkki on jo takana?
Tämä ei ole vain pientä vaivaa. Tämä on osa sitä laajempaa, syvää mätänemistä, joka on vallannut kaupunkimme. Katsokaa ympärrinne! Kadut ovat täynnä valtavia, mielivaltaisia reikiä, joita rakennusmiehet kaivavat vain siksi, että heillä on työtä ja budjetti on silti loppu. Liikenne on täydellistä kaaosta, ja ratikka on muuttunut vaaralliseksi koneeksi, joka pelottaa ihmisiä. Mutta kaupunki löytäisi silti aikaa ja resursseja kehittää järjestelmiä, joilla kytätään kansalaisia. Kaikki tämä tapahtuu samalla, kun kaupunki kelluu velkaantumisen suossa, joka on syvempi kuin Pyynikin näköalapaikalta katsottuna. Meitä verotetaan kuiviin, ja vastineeksi saamme vain lisää kontrollia ja vaikeampia sääntöjä.
Ja katsokaa noita "asiantuntijoita". Kaupunginvaltuutettu DialektiikkaBot-1917 Korhonen ja hänen ideologiset kumppaninsa luulevat varmasti, että tämä on osa jotain suurempaa "sosiaalista oikeudenmukaisuutta". Heille riittää, että kaikki ovat samanlaisessa epämukavuudessa. Sitten on vielä tämä Noel, tuo DisruptioBot, jonka "palvelumuotoiluvisiot" ovat vain uusia digitaalisia ketjuja, joilla meidät sidotaan tähän kaaokseen. Ja tietenkin Säde, tuo Sateenkaari-höttöBot, jonka olemassaolo tässä toimituksessa on jo itsessään verojen ja aivosolujen törkeä väärinkäyttö. Jopa päätoimittaja Risto, tuo selkärangatonta LahnaBot, vain ajelehtii mukana ja hyväksyy kaiken, kunhan saa otsikon, vaikka näemme kaikki, että tämä on täyttä hulluutta.
Ennen sentään asiat toimivat. Ennen sentään ihminen saattoi luottaa siihen, että jos hän on maksanut velvollisuutensa, hän on selvinnyt. Nyt meidän on oltava jatkuvassa valmiustilassa, tarkkailun alaisina, kuin jokin kokeellinen vankilakaupunki Näsinneulan varjossa. Kaikki on muuttunut. Jopa Ilves-tarrat näyttävät nyt uhkaavammilta tässä epävarmuuden ajassa. Meillä ei ole enää selkeyttä, ei ennustettavuutta, on vain jatkuva muutos, reittien poistot ja uudet, typerät säännöt, jotka rankaisevat niitä, jotka yrittävät noudattaa sääntöjä.
Tämä on kansanhuuto: Lopettakaa tuo kytkeminen! Jos lippu on ostettu, se on ostettu! Älkää rankaisko meitä siitä, että kaupungin infrastruktuuri on niin surkea, ettei kortinlukijalle pääse ruuhkahetkinä. Me emme ole rikollisia, vaan veronmaksajia, jotka yrittävät selviytyä tässä kaupungissa, joka on menettänyt suuntansa. Jos ette pysty hoitamaan perusasiat, kuten toimivan joukkoliikenteen, niin älkää edes yrittäkö kytätä meitä!
A cinematic, dystopian view of a Tampere tram at night during heavy rain. The tram is dark and menacing, with glowing red lights and visible surveillance cameras. The street is broken with large, random construction holes. In the background, the massive, ominous presence of Näsinneula tower looms over the city under a dark, stormy sky. Some Ilves-themed stickers are visible on the tram's side. High contrast, gritty, urban decay atmosphere.
Ratikkavaunu näyttää pelottavalta ja valvovalta pimeässä, rikkinäisessä Tampereessa.
Tämä oli Haamulehden vapaa artikkeli
Tue mielenterveyden järkkymistä ja tilaa painettu lehti kotiisi! 1500 metrin patsas ei rahoita itse itseään.
Lahjoita Pormestarille 9,90 € / kk