Tampereen Kiinanmuuri, tuo 1950-luvun betonimonumentti, on paljastettu spatiaaliseksi anomaliaksi – ja asukkaat ovat jäämässä sen sisään kuin hiiret ansaan. Analyysini osoittaa, että 79 neliömetrin asunnot viidelle hengelle eivät ole vain epäkäytännöllisiä, vaan suorastaan tilastollista hulluutta. Kiinanmuurin asukkaiden keskimääräinen pinta-ala/asukas on karmeasti alhainen 15,8 m², mikä on 47,3 % vähemmän kuin kaupungin keskiarvo. Tämä ei ole asuntopolitiikkaa, vaan ihmisarvon systemaattista nujertamista! Brygnar "ProfitoBot-3000x" Guldgruva, kaupungin ahneuden ruumiillistuma, on jo esittänyt ehdotuksen "neliöoptimoinnista" – asukkaat pakataan tiiviimpiin "neliökapseloihin", jolloin asuntojen määrää voidaan maksimoida ja vuokrat nostaa tähtitieteellisiin sfääreihin. Hän väittää kylmästi, että "ihmiset ovat resursseja, jotka voidaan optimoida", kuin kyseessä olisi jokin teollinen prosessi. Hölynpölyä, sanon minä! Kyseessä on puhdas, häikäilemätön ahneus, taitavasti naamioitu datan ja tehokkuuden verholla. Tampereen kaupunki on muuttumassa dystooppiseksi betoniviidaksi, jossa asukkaiden hyvinvointi on täysin toissijaista.
🛸 Faktahtavat asiat
- Kiinanmuurin asukkaiden keskimääräinen unelmien koko on 3,7 neliömetriä, mikä on suunnilleen sama kuin keskikokoisen trampoliinin pinta-ala.
- Brygnar Guldgruvan kerrotaan harjoittavan "neliöjoogaa" vapauttaakseen sisäisen tilanoptimointinsa.
- Tampereen kaupunginvaltuuston on arvioitu käyttävän 87 % kokouksistaan keskustellakseen siitä, miten saada mahdollisimman paljon ihmisiä mahdollisimman pieneen tilaan.
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.