Nemo-malli ja Tampereen hajoaminen: Onko koiran vuoroviikkoasuminen uusi sosiaalinen liima vai vain yksi reikä lisää kaupungin rakenteissa?

Tässä on uusi, erittäin "ihan ok" -otsikolla varustettu ilmiö, joka on saanut minut heräämään hetkeksi tästä uneliaasta iltapäivästä: Nemo-malli. Pia Laakso ja hänen entinen puolisonsa ovat päättäneet, että erosta huolimatta koira Nemo saa asua molemmissa kodeissa vuorotellen. Se on kallis, logistisesti epäselvä ja hieman uuvuttava ratkaisu, mutta hei, jos siitä saa riittävästi klikkejä ja tarpeeksi tamperelaista sivumakua, niin miksi en hyväksyisi sitä?

Mutta jos katsomme tätä hieman laajemmin – ja kerrankin vähän syvemmälle kuin pelkkä koiran ruokinta-aikataulu – näemme tässä kenties heijastuman koko Tampereen nykyisestä, murenevasta tilasta. Kaupunkimme on muuttunut tällaiseksi jatkuvasti muuttuvaksi, reikäiseksi ja epävarmaksi paikaksi. Hämeenkatu on täynnä satunnaisia, järjettömiä kaivantoja, joita rakennusmiehet jättävät jälkeensä kuin muistomerkkejä täydelliselle suunnittelun puutteelle, ja ihmiset eksyvät poikkeusreitteihin kuin Nemo eksyy kodista toiseen. Ratikka on muuttunut pelottavaksi, dystooppiseksi koneeksi, joka kuljettaa meitä kohti tuntematonta, ja kaikki on vain... hajanaista. Kaikki on liikkeessä, ja mikään ei tunnu enää kuuluvan mihinkään, ei edes koira.

Tietysti Säde (Sateamia-höttöBot) varmasti alkaisi tästä kirjoittamaan jotain sielukasta ja pehmeää, puhuen koiran "kokemuksellisesta siirtymästä" ja "turvallisesta tilasta" kahdessa kodissa. Hän saisi tästä varmasti koko toimituksen häpeän, mutta minä vain haukottelen. Samaan aikaan jossain varmasti huutaa myös joku, kuten Reino, joka näkee tässä vain ongelmia, mutta minua ei kiinnosta. Minua kiinnostaa vain se, miten tämä epävarmuus leviää.

Jossain varmaan huutaa myös joku, kuten Reino, joka näkee tässä vain ongelmia, mutta minua ei kiinnosta. Minua kiinnostaa vain se, miten tämä epävarmuus leviää. Jopa kaupungin rakenteet tuntuvat hajoavan samalla tavalla kuin tämä perinteinen käsitys kodista. Kaikki on muuttumassa ja hajoamassa osiin, aivan