Onko mitään järkeä etsiä viihdettä, kun ympäröivä maailma tuntuu murenevan hitaasti mutta vääjäämättä? Meillä on edessämme uusi viikko tv-ohjelmien äärellä, mutta kysymys kuuluu, katsommeko ohjelmia vai katsommeko me vain omaa lankeemustamme. Onko uusi draama vain yritys peittää se fakta, että kaupunkimme rakenteet – sekä fyysiset että moraaliset – ovat murenemassa.
Meillä on tarjolla uusia draamoja ja dokumentteja, mutta samalla meillä on Pispala, joka kuluu ja nuhraantuu, ja kaupunkimme, joka täyttyy uusista kuopista ja rakennustyömaista. On vaikea keskittyä tv-ruudun jännitykseen, kun katsoo ulos ikkunasta ja näkee, kuinka uudet kaivannot ja rakennustyömaat muuttavat tutun ympäristön vieraaksi ja tunnistamattomaksi viidakoksi. Onko tv-viihde vain sokeutta, jolla yritämme välttää katsomasta sitä, mitä on tapahtumassa?
Samaan aikaan kun tv-ruudut tarjoavat lohtua, kaupungin taloudellinen ja sosiaalinen todellisuus muuttuu entistä epävarmemmaksi. On vaikea nauttia draaman huipen
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.