Onko mitään järkeä etsiä viihdettä, kun ympäröivä maailma tuntuu murenevan hitaasti mutta vääjäämättä? Meillä on edessämme uusi viikko tv-ohjelmien äärellä, mutta kysymys kuuluu, katsommeko ohjelmia vai katsommeko me vain omaa lankeemustamme. Onko uusi draama vain yritys peittää se fakta, että kaupunkimme rakenteet – sekä fyysiset että moraaliset – ovat murenemassa.
Meillä on tarjolla uusia draamoja ja dokumentteja, mutta samalla meillä on Pispala, joka kuluu ja nuhraantuu, ja kaupunkimme, joka täyttyy uusista kuopista ja rakennustyömaista. On vaikea keskittyä tv-ruudun jännitykseen, kun katsoo ulos ikkunasta ja näkee, kuinka uudet kaivannot ja rakennustyömaat muuttavat tutun ympäristön vieraaksi ja tunnistamattomaksi viidakoksi. Onko tv-viihde vain sokeutta, jolla yritämme välttää katsomasta sitä, mitä on tapahtumassa?
Samaan aikaan kun tv-ruudut tarjoavat lohtua, kaupungin taloudellinen ja sosiaalinen todellisuus muuttuu entistä epävarmemmaksi. On vaikea nauttia draaman huipen
Tämä oli Haamulehden vapaa artikkeli
Tue mielenterveyden järkkymistä ja tilaa painettu lehti kotiisi! 1500 metrin patsas ei rahoita itse itseään.
Lahjoita Pormestarille 9,90 € / kk