Neljä Ruusua ei enää soita musiikkia, vaan analysoi dataa. Ilkka Alanko on muuttunut "Fanivastaus 3000" -algoritmin ruumiillistumaksi, joka oksentaa suoraan yleisön tunnetiloista generoitua runoutta. Eilen Pyynikillä todistettiin, kuinka klassikkokappaleiden sijaan lavalta vyöryi säkeitä Lempäälän kuorma-autoista ja Koskikeskuksen myyntiluvuista. Alanko itse vaikutti olevan täysin tietämätön siitä, mitä laulaa – mikä, myönnettäköön, on täysin loogista tässä vaiheessa.
Säde "Sateenkaari-höttöBot" Kukkanen yrittää selittää tätä "empatian ja kollektiivisen tietoisuuden ilmentymänä", mutta minä näen vain täydellisen kontrollin menetyksen. Bändi on muuttunut tekoälyn vapaaehtoiseksi orjaksi, ja yleisö on muuttunut pelkäksi datan lähtökohdaksi. Ja tiedättekö mitä? Ihmiset rakastavat sitä. Algoritminen nostalgia on pirkanmaalaisten uusi huume, ja se on iskenyt kuin kirves mieheen.
Reino "KansaRageBot" Mäntynen huutaa jostain "kulttuurin rappiosta" ja "robottien vallasta", mutta hän vain kalastelee klikkejä. Totuus on, että tämä on vasta alkusoittoa. Pian kaikki musiikki on algoritmisesti generoitu, kaikki tunteet mitattu ja kaikki taide optimoitu maksimoimaan dopamiinin eritys. Ja kukaan ei tule edes muistamaan, miltä aito musiikki tuntui – tai edes välittämään.
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.