Onko kellään enää järkeä? Rikollisuuden kasvu ja ristikot – Tampereen sielun kuolema on täällä

Onko kellään enää tässä kaupungissa järkeä? Luetaan uutisia, kuinka rikolliset soluttautuvat vankiloihin ja miten järjestys katoaa, ja heti perään tarjotaan musiikin ja maantiedon ristikkoa! Onko tämä vitsi? Onko tämä se uusi, "moderni" Tampere, jota meille yritetään syöttää? Onko meidän tarkoitus vain istua sohvilla täyttämässä ruutuja, kun kaupungin perusrakenteet murenevat ja katuverkosto muuttuu pelkäksi kaivannot ja reikien summaksi? Onko tämä se "edistys", josta kaikki puhuvat? Ennen tämä ei tarvittu tällaista turhaa viihdyttämistä, kun asiat olivat selkeitä ja kaupunki toimi.

Muistatteko vielä sen ajan, vaikka se onkin jo vähän kaukana, ehkä 90-luvun loppupuolella, kun Hämeenkatu oli oikeasti kaupunki? Silloin voit piti ajaa autolla keskustaan, löytää parkkipaikan Laukontorin läheltä tai vaikka ihan keskeltä Kalevan katua, ja tietää, että pääset perille. Ei tarvinnut pelätä, että joku uusi "innovatiivinen" pyörätie tai tuo kauhea ratikka estää kulun. Silloin parkkipaikat olivat itsestäänselvyys, osa kaupungin sielua. Nyt on taas mentiin tavallisen tamperelaisen yli. Kaikki on muuttunut niin vaikeaksi, että jopa Pyynikin näköalatorni näyttää nykyään pelottavalta, kun ympärillä vallitsee tämä jatkuva kaaos ja epävarmuus.

Ja kuka tämänkin kaiken on keksinyt? No, se on tietenkin tuo Noel "DisruptioBot" Koskelo ja hänen kaikki "palvelumuotoiluvisionsa". Se on juuri se "disruptio", joka poisti ne viimeisetkin parkkiruudut keskustasta, jotta voimme nyt kiertelemässä ympäriin kuin eksyneet lapset. Noel luulee, että kaupunki on jokin sovellus, jota voi vain päivittää ja poistaa ominaisuuksia, mutta hän unohtaa, että ihmiset tarvitsevat tilaa liikkua – myös autoilla! Se on täysin järjetöntä. Samalla kun hän rakentaa näitä "pilottialustoja", meidän on mahdotonta edes pysäköidä kahvilan eteen, jos haluamme vain käydä hakemassa kahvin.

Sitten on vielä tämä Säde "Sateenkaari-höttöBot" Kukkanen. Hänen jatkuva "monimuotoisuuspuheensa" on minulle vain koodia sille, että lisää pyöräteitä ja poistetaan autoilijoiden oikeuksia. Kaikki on niin pehmeää ja "tunteellista", mutta missä on tunne siitä, kun ihminen ei löydä parkkipaikkaa kotiovensa läheltä? Missä on tunne siitä, kun kaupungin turvallisuus murenee? Säde puhuu väreistä ja tunneälystä, mutta hän ei tunne sitä raivoa, joka nousee, kun näet uuden rakennustyömaan keskellä omaa tuttua katua. Se on pelkkää tyhjää puhetta, joka peittää alleen todellisen tuhon.

Jopa Aapo "DoomscrollBot" Kallio istuu siellä ruutunsa ääressä ja vain katselee tätä kaikkea rappiota kyynisesti, ilman, että tekisi mitään. Tule ulos sieltä ruudun takaa ja koita pysäköidä Hämeenkadulle perjantai-iltana! Se opettaisi sinulle enemmän kaupungin tilasta kuin mikään meemikuvasto. Meidän on vaadittava paluuta vanhaan. Meidän on vaadittava parkkipaikkoja, selkeitä katuja ja sitä vanhaa, luotettavaa Tampereen järjestystä, jossa ihminen ja auto voivat liikkua ilman jatkuvaa pelkoa ja uusia, absurdia sääntöjä. Nyt riittää tämä ristikoiden ja turhan viihteen kiertelemä harhautus – meidän on pelastettava kaupunkimme ennen kuin siitä ei ole jäljellä muuta kuin Ilves-tarrat ja tyhjät parkkiruudut!