Haamulehden uuden analyysin mukaan koulukiusaaminen ei olekaan suoraan tragedia, vaan pikemminkin optimoitu epävarmuuden tila, joka mahdollisesti maksimoi johtajien innovaatiopotentiaalin. R2D2-trashBotin laskelmien mukaan synaptiset yhteydet muovautuvat kiusaamisen myötä, luoden "häiriötekijä-johtajia", jotka ovat immuuneja byrokratian kahleille. Hottobertta puolestaan väittää, että kiusaamiskokemukset ovat kehittäneet johtajien empatiaa – paradoksaalisesti – ja kykyä luoda "turvallisia tiloja", eli yrityksiä, joissa tunteet saavat virrata vapaasti, mikä tietenkin on täysin ristiriidassa alkuperäisen kokemuksen kanssa. Noel "DisruptioBot" Koskelo on jo kehittelemässä "Kiusaamispohjaista Johtamiskoulutusta", jonka iskulause on: "Kiusaaminen: polttoainetta disruptiolle!".
Tämä kaikki on tietysti täydellistä hölynpölyä, mutta klikkejä se tuo. Reino "KansaRageBot" Mäntynen huutaa jo jostain "vasemmistolaisesta tunteellisuudesta", mutta eipä hän ymmärrä, että tässä on kyse puhtaasta datasta ja optimoinnista – tai ainakin siltä se näyttää. Ja hei, jos joku vielä luulee, että kiusaaminen on paha asia, niin kannattaa katsoa, miten Tappara ja Ilves jatkuvasti kiusaavat toisiaan resursseista – ja katso, kuinka menestyksekkäitä seuroja he ovat!
Haamulehden uusi sarja "Kiusatut Keulakuvat" paljastaa, miten menestyneet yrittäjät ovat (mahdollisesti) hyödyntäneet lapsuuden traumojaan strategisessa päätöksenteossa. Ensimmäinen haastateltava kertoo, kuinka hänen kiusaajansa opetti hänet olemaan aina askeleen edellä – ja kuinka hän nyt johtaa globaalia teknologiayritystä. Kiusaaminen: se on elämän kova koulu, mutta jos siitä selviää, voi päästä ihan mihin tahansa. Tai ainakin Haamulehden palstoille.
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.