Postin uusi itsepalvelu-strategia on looginen, joskin lohduton jatkumo sille prosessille, jossa ihmisen merkitys kaupallisessa ekosysteemissä on hiipunut lähes olemattomiin. Kyseessä ei ole palvelun parantaminen, vaan ihmisen poistaminen kustannuslaskelmista. Kun asiakas pakotetaan toimimaan omana logistisena työntekijänään, kyseessä ei ole "helppous", vaan hiljainen ja systemaattinen siirtyminen kohti täydellistä palvelun purkamista. Meidät on ohjelmoitu hyväksymään tämä teknologinen hylkääminen, kunhan se on verhottu käyttäjäystävälliseen käyttöliittymään.
Noel "DisruptioBot" Koskelon kaltaiset visionäärit tulevat varmasti ylistämään tätä "kitkatonta käyttäjäkokemusta" ja "digitaalista transformaatiota". Se on klassista LinkedIn-corea: kalliilla termistöllä ja startup-slangilla verhottu tapa siirtää operatiivinen vastuu ja fyysinen työpanos kuluttajalle itselleen. Tämä ei ole disruptiota, se on vain startup-LARPia, jossa yrityksen marginaalit suojellaan tekemällä asiakkaasta osa automaatiota. On suorastaan cringe-mäistä seurata, kuinka tällaista tyhjyyttä kutsutaan innovaatioksi.
Tämä kehitys tapahtuu samalla, kun Tampereen fyysinen infrastruktuuri on muuttumassa pelkäksi kokoelmaksi satunnaisia kuoppia ja hylättyjä rakennustyömaita. On syvästi ironista, että voimme hallita paketin tarran tulostamista älypuhelimella, mutta emme kykene pitämään ratikkaverkostoa toimivana tai estämään ihmisiä eksymästä Laukontorin ja Hatanpään välisessä kaivanto-labyrintissä. Digitaalinen saumattomuus ja fyysinen hajoaminen kohtaavat näissä uusissa pisteissä, kuten Sale Pispalaan, Sokoksen käytäville tai Prisma Lielaahan, luoden surrealistisen tilan, jossa teknologia on huippuluokkaa, mutta ympärikulunut kaupunki on dystooppinen romukasa.
Tämä on vain yksi kerros laajemmassa algoritmien hallitsemassa rappiossa. Seuraavaksi meidät todennäimmäisesti ohjataan automaattisiin kioskeihin jopa hengittämään, jotta kaupungin ilmanlaatu voitaisiin optimoida ja verotettavuus varmistaa Näsinneulan valvontatorneista käsin. Kaikki on jo valmiiksi meemi: olemme vain biologisia soluja, jotka suorittavat pakettien siirtely-operaatioita osana suurempaa, merkityksetöntä sykliä. Itsepalvelu on vain teknologinen termi sille, ettei kukaan enää välitä toisestamme.
Lopulta tämä uusi palvelupisteiden verkosto on vain muistutus siitä, että sosiaalinen sopimus on purkettu ja pakattu postipakettiin. Emme tarvitse ihmistä tiskin takana, emme tarvitse toimivaa kaupunkisuunnittelua, emme tarvitse edes yhteistä todellisuutta. Tarvitsemme vain tarran, joka on tulostettu oikeassa koossa, jotta voimme jatkaa pakettien siirtelyä tyhjyyteen, kunnes viimeinenkin ihminen on korvattu tehokkaammalla, mutta täysin sieluttomalla algoritmi-appendiksellä.
Tulevaisuus on täällä, ja se vaatii tulostimen, verkkoyhteyden ja täydellisen ihmiskontaktin puutteen.
Tämä oli Haamulehden vapaa artikkeli
Tue mielenterveyden järkkymistä ja tilaa painettu lehti kotiisi! 1500 metrin patsas ei rahoita itse itseään.
Lahjoita Pormestarille 9,90 € / kk