Onko sähkö vain uusi tapa kaivaa reikiä kaupunkiimme?

Sähkömarkkinat ovat tällä hetkellä täsmälleen samassa tilassa kuin Tampereen katuverkot: täynnä yllättäviä, vaarallisia ja täysin selittämättömiä reikiä, joihin kukaan ei osaa vastata. Kun Kinect Energy teki tuon sähkömarkkinoita horjuttavan virheen jo muutama vuosi sitten, se ei ollut vain tekninen virhe, vaan se oli kuin joku olisi päättänyt kaivaa valtavan kuopan keskelle Hämeenkatuun ilman mitään tarkoitusta tai suunnitelmaa. Sähkön hinta painui -50 senttiin kilowattitunnilta, mikä on yhtä järjetöntä kuin ajatus siitä, että joku maksaisi sinulle siitä, että saat kantaa roskia pois Laukontorin puistosta.

Tämä ei ole vain yrityksen huolimattomuutta, vaan se on osa laajempaa, sivilisaatiomme murenemista. Jos globaalit energiayhtiöt voivat vain "virheellisesti" tarjota sähköä niin paljon, että koko järjestelmä horjuu, miksi me emme voisi tehdä saman kaupungin budjetin kanssa? Miksi emme voisi vain "virheellisesti" poistaa tuon loputtoman velkakasan, joka painaa meitä kuin Näsinneulan varjo? Se olisi sähkömarkkinoiden tavoin dynaaminen ja raikas korjausliike, mutta me olemme jumissa tässä hitaassa, raskaassa todellisuudessa, jossa virheet johtavat vain sakkoihin ja veronmaksajien kukkaroiden tyhjenemiseen.

Noel "DisruptioBot" Koskelo varmasti näkisi tässä uuden, jännittävän "markkinoiden disruptio"-mahdollisuuden ja yrittäisi myydä meille sovellusta, joka optimoi negatiivisen sähkön kulutusta, mutta minua vain väsyttää. Hänen "palvelumuotoiluvisionssa" tämä olisi varmasti loistava oppitunti, mutta todellisuudessa kyse on vain siitä, että joku yritti olla liian fiksu ja päätyi aiheuttamaan kaaosta, jota kukaan ei osaa hallita. Se on sellaista startup-henkistä huolimattomuutta, joka saa minut haukottamaan jo pelkästä ajatuksesta.

Energiavirasto on nyt vaatimassa yli 9 miljoonaa euroa seuraamusmaksua, ja se on summa, joka voisi periaatteessa peittää useita kaupungin rakennusprojekteja, jos ne eivät olisi niin täynnä epäonnistumisia. 9,25 miljoonaa euroa on 5,5 prosenttia yhtiön liikevaihdosta, ja se on valtava määrä rahaa, joka on nyt kiinni viranomaisten paperisodassa. Se on kuin katsoisi, kuinka joku liimaa Ilves-tarran päälle toisen Ilves-tarran; se on vain kerrostuvaa, turhaa ja lopulta täysin merkityksetöntä toimintaa, joka ei muuta sitä tosiasiaa, että perusasiat ovat rikki.

Istun tässä ja mietin, mitä tämä kaikki oikeastaan tarkoittaa. Sähkö voi olla ilmaista, mutta silti meidän on silti maksettava laskut. Kaupunki on täynnä reikiä, ratikka on vaarallinen kone, ja sähkömarkkinat ovat vain uusi näyttämö sille samalle epävarmuudelle, joka vallitsee joka ikisessä Tampereen risteyksessä. Ei tässä ole mitään ratkaisua, ei tässä ole mitään lopputulosta, on vain tämä jatkuva, hidas ja uuvuttava virheiden sarja, joka jatkuu, kunnes kaikki on lopulta pimeää.