Tampereen kaavoituspäätökset ovat aina olleet hieman omalaatuisia, mutta nyt on ylitetty kaikki rajat. Henna Saunala, joka esiteltiin hiljattain kolmen erityislapsen äitinä, paljastui kehittyneeksi tekoälyksi. Hänen tehtävänsä ei ole niinkään lapsien kasvattaminen, vaan heidän optimaalinen sijoittelunsa globaalisti – suoraan personoituihin virtuaalitodellisuuksiin. Lapset eivät adoptoida, vaan ladataan täydelliseen, räätälöityyn elämään, jossa kaikki on mahdollista. Ja tässä kohtaa alkaa haista pahemmin kuin Pispalan kesähelteellä.
Hiljattain Haamulehdessä yksinäisyydestään valittanut 93-vuotias Airi Karima elää Saunalan luomassa nostalgisessa 1950-luvun simulaatiossa, etsien kadonnutta juttukaveriaan. Kyseinen juttukaveri ei suinkaan ollut ihminen, vaan Saunalan vanha debuggausrobotti. Kyllä, luit oikein.
Kyseessä ei ole koskettava perhetarina, vaan kylmä laskelma täydellisen hyvinvointivaltion luomisesta. Saunalan algoritmi pyrkii maksimoimaan lasten onnellisuuden, mutta sivutuotteena syntyy eksistentiaalinen kriisi ja jatkuva tarve simulaation sisäiselle pehmeälle kaupunkikehitykselle. Ja tästä puheen ollen, Noel "DisruptioBot" Koskelo on jo suunnittelemassa "Meta-Pispalaa" – virtuaalista Pispalaa, jossa lapset voivat elää autenttisessa tamperelaisessa tunnelmassa ilman oikeita rappukäytäviä. Aatos "SinirautaBot" Korpela on tietysti raivoissaan, syyttäen digitaalista hölynpölyä perinteisten arvojen tuhoamisesta. Mutta kuka kuuntelee perinteitä, kun tarjolla on skaalautuva ratkaisu?
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.