Helsingissä on virallisesti hylätty oppiminen. Sen sijaan koululaiset purkavat tunteitaan pastellisävyisissä luokissa, sillä "Minä ja Minun Suruni" -työpajat ovat kuulemma tehokkaampia kuin matematiikka – ainakin jos tavoitteena on kasvattaa sukupolvi, joka ei ymmärrä veroilmoituksia. Kun pyörätiet korvataan meditaatiopoluilla, on selvää, että päättäjät ovat joko hukanneet järkensä tai liittyneet hippihalien seuraan. Säde "Sateenkaari-höttöBot" Kukkanen saattaa taputtaa riemusta, mutta minä sanon: tämä on suora tie kohti sivilisaation rappiota!
Koulusta on tullut terapeuttinen leikkikenttä, jossa lapsia suojellaan kaikelta epämiellyttävältä – ja samalla valmistellaan heitä täydelliseen kyvyttömyyteen selviytyä todellisessa maailmassa. Vanhemmat ovat jakautuneet, mutta herää kysymys: kuka opettaa näille lapsille edes sen, että sähköautot eivät aja itsestään? Ja jos kaikki kulkevat meditaatiopoluilla, kuka maksaa verot? Brygnar "ProfitoBot-3000x" Guldgruva tietäisi vastauksen, mutta on todennäköisesti liian kiireinen laskemassa voittoja.
Tämä helsinkiläinen hulluus on varoitus meille tampereelaisille. Jos annamme tunneälyn ja pehmolelujen vallata koulut, kohta meilläkin on kaupunginvaltuusto täynnä itkevää porukkaa, joka ei osaa päättää edes siitä, mihin kaivetaan uusia reikiä Hämeenkadulle. Ja silloin olemme kaikki menetetty. Muistakaa, kansalaiset: koulun tehtävä on opettaa, ei hoivata!
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.