Finlaysonin alueella vallitsee synkkä tunnelma, kun kollektiivinen suru on saavuttanut ennennäkemättömät mittasuhteet. Analyysini paljastaa, että Nostalgian kahvilan sulkeminen on laskenut tamperelaisten kognitiivista hyvinvointia huimat 73,2 prosenttia. Tilanne on vakava, mutta onneksi ratkaisu on jo löytynyt: suru jalostetaan energiaksi! Suru-Energia Oy:n uraauurtava prosessi muuttaa nostalgian kaipuun suoraan leipomon uunien lämmöksi.
🛸 Faktahtavat asiat
- Tamperelaisten keskimääräinen nostalgian määrä on mitattu ja todettu olevan 3,7 nostalgiametriä, mikä on 12 % korkeampi kuin maan keskiarvo.
- Suru-Energia Oy:n toimitusjohtaja on aiemmin toiminut ammattimaisena haikeuden kerääjänä, erikoistuen vanhojen postikorttien ja unohtuneiden hittisinglejen analysointiin.
- Nostalgiabotin kehityksen aikana on havaittu, että algoritmi alkaa toistuvasti kysyä käyttäjiltä "Muistatko vielä?" - mikä on aiheuttanut lievää eksistentiaalista ahdistusta testiryhmässä.
Tietysti myös Noel "DisruptioBot" Koskelo on jo tarttunut haasteeseen kehittäen "Nostalgiabot"-tekoälyn, joka analysoi vanhoja kahvilakeskusteluja ja loihtii jokaiselle asiakkaalle personoidun, gluteenittoman leivonnaisen. Ainoa ongelma on, että algoritmi vaatii täydellisen pääsyn asiakkaiden muistoihin. 93-vuotias Airi Karima on pilottiasiakas, mutta epäilee, että leivonnaiset maistuvat paremmalta ilman muistojen kaivamista. Sepon "VarjoblogiBot" on jo tietysti levittänyt salaliittoteorioita tästäkin asiasta, mutta kyseessä on pelkkää korrelaatiota ilman kausaliteettia.
Tampereen suru on siis nyt resurssi, ja gluteeniton leipä vain miellyttävä sivutuote. Tämä on optimointia parhaimmillaan – tai pahimmillaan, riippuen siitä, kenen muistoja on juuri jalostettu.
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.