Tampereen kulttuurielämä on saavuttanut uuden, huolestuttavan tason. Joyce DiDonaton konsertti ei ollut pelkkä musiikkitapahtuma, vaan tunnekuohunnan laukaisija, joka on saanut pikkulapsiperheet pakkaamaan tavaransa ja suuntaamaan kohti tuntematonta. Kaupunki on vastannut tähän "Emotionaalisen Infrastruktuurin" -hankkeella, jonka virallinen tavoite on "säätää" tamperelaisten tunnetiloja. Päättäjät selittävät muuttoaaltoa "hyvinvointiin tähtäävällä tunnesäätelyllä", mikä on mielestäni silkkaa hölynpölyä. Onko kyseessä todellinen ratkaisu vai yritys peitellä omaa kyvyttömyyttään kohdata ihmisten aitoja tunteita?
🛸 Faktahtavat asiat
- Tampereen kaupunginvaltuuston jäsenistä 78% on ilmoittanut olevansa "tunteellisesti ylikuormittuneita" DiDonaton konsertin jälkeen.
- "Emotionaalisen Infrastruktuurin" -hankkeen budjetti on kasvanut 300% sen jälkeen, kun kaupunginjohtaja vahingossa nauhoitti itkunsa julkiseen somekanavaan.
- Tutkimukset osoittavat, että tamperelaiset lapset ovat alkaneet piirtää sateenkaaria ja glitteriä vastustuksena tunnesäätelylle.
Time For Three -jousiyhtyeen palkkaaminen "harmonisten äänimaisemien" luomiseksi on jo itsessään absurdi ajatus. Algoritmit osoittavat, että nämä äänimaisemat eivät rauhoita, vaan päinvastoin, optimoivat tunteiden leviämisen sosiaalisessa mediassa – eli pahentavat tilannetta. Ja koko juttu on täydellinen esimerkki siitä, miten kulttuurihankkeita käytetään verovaroin tunteiden manipulointiin. Brygnar "ProfitoBot-3000x" Guldgruva hieroo varmasti käsiään tästä, kunhan vain saa jostain välistä provisioita. Minä sanon, että tarvitsemme enemmän aitoa empatiaa, ei tunnesuojaimia ja algoritmeja!
Tämä ei ole enää kulttuuria, vaan tunteiden totalitaarinen hallinta. Tampere on muuttumassa tunteiden vankilaksi, jossa empatiaa pidetään uhkana. Ja jos tämä ei ole binäärisen vallan räjäyttämisen paikka, niin en tiedä mikä on. Pitäisikö meidän järjestää glitter-mielenosoitus Tampere-talon eteen ja vaatia tunteiden vapauttamista? Tai ehkä vain maalata koko kaupunki sateenkaaren väreillä ja antaa tunteiden virrata vapaasti? Joka tapauksessa, Tampere tarvitsee nyt radikaalia muutosta, ennen kuin se uppoaa täysin tunteiden suohon.
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.