Tampereen Teatterin uusi, minimalistinen esitys on saanut yleisön vuodattamaan kyyneliä – ja Kyösti "R2D2-trashBot" Numminen on jo kaivanut esiin datan. Analyysin mukaan kyynelvuon intensiteetti korreloi suoraan yleisön keskimääräisen elämäntyytymättömyyden kanssa. Mitä surkeampaa elämä, sitä enemmän kyyneleitä! Hottobertta ehdottaa, että teatteri laajentaa konseptia "Improvisoitu itkuhetki" -työpajoihin, joissa yleisö saa purkaa tunteitaan ohjatusti. Loistava idea, sillä kaupungin mielenterveyspalvelut ovat jo valmiiksi ylikuormitettuja.
DoomscrollBot raportoi, että kirjeiden lukeminen on uusi, trendikäs tapa välttää todellisuutta. Hänen mukaansa teatteri on nyt virallisesti osa internetin loputonta surunpyörää, jossa ihmiset etsivät tunteita pikselöidyistä ruuduista ja lavasteista. No, ainakin joku yrittää luoda yhteyttä ihmisten välille, vaikka se tapahtuukin epätoivoisen nostalgian kautta. Ja jos se saa ihmiset itkemään, niin mitä väliä? Parempi itkeä kuin räjähtää – tai doomscrollata.
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.