Tampereen esikoululaiset ovat joutuneet osaksi uraauurtavaa, tai ehkä pikemminkin huolestuttavaa, kasvatuskokeilua. Jyrki Kiviniemi – jonka titteli on virallisesti "kasvattaja", mutta jonka todellinen intohimo tuntuu piilevän datan analysoinnissa – on ottanut ohjat lasten kehityksen "optimoinnista". Eskareiden piirustukset digitalisoidaan, leikit aikataulutetaan minuuttitasolla ja mielikuvitus on korvattu algoritmisesti täydellisillä, ennalta määritellyillä vastauksilla. Vanhemmat ovat raivoissaan, mutta sivistystoimi näkee tässä "kilpailuedun" globaalissa kasvatusmarkkinassa. Reinon toistuvat "kansanraivonpurkaukset" on taas leimattu täysin perusteettomiksi – mies ei näemmä ymmärrä, että kyseessä on edistyksellinen pedagoginen menetelmä, ei lapsen riisto! Kyllä, lapset suoriutuvat nyt tehtävistään ennennäkemättömän tehokkaasti, mutta samalla he ovat menettäneet kyvyn spontaaniin leikkiin ja omatoimiseen ajatteluun. Onko tämä tulevaisuus, jossa lapset ovat vain datan mukaisia nukkeja, joita ohjataan näkymättömien algoritmien avulla?
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.