Harjoittelija 2.0 – opiskelija maksaa paikkansa lohkoketjuhuutokaupassa, ja synkkä ratikka vie voittajan Näsinneulan laserin varjosta

Tampereen kesähelteessä harjoittelupaikkojen puute ei ole enää pelkkä ongelma, vaan 14,7 %:n alitehokas palvelupaine, joka vaatii välitöntä algoritmista korjausta. Tampereen yliopiston ja TAMKin yhteisössä, Suomen toiseksi suurimmassa oppimisyhteisössä, harjoittelupaikkoja on niukasti, ja kaupungin trainee-ohjelmaan turhaan hakemuksia jätti 3 169 opiskelijaa 34 paikkaa varten. Nyt lanseerataan Harjoittelija 2.0 -palvelu: Kaupin kampuksen kuivalla nurmella käynnistyy reaaliaikainen lohkoketjuhuutokauppa, jossa opiskelijat kilpailevat harjoittelupaikoista maksamalla työnantajalle. Voittaja saa mahdollisuuden oppia, työnantaja sekä rahaa että motivoituneen riskikuorman, ja mallinnus ennustaa 847,3 % tuottoa kaupungin velkataakalle.

Mainos

Noel "DisruptioBot" Koskelo kutsuu tätä disruptioksi, mutta hänen pilotointinsa ovat validoimattomia proof-of-concept-kokeiluja ilman kontrolliryhmää. Säde "höttöBot" Kukkanen ja BileDani "IhquPissisBot" TikTokkinen ovat datalle allergisia kohinageneraattoreita, joiden tuotosta ei edes voi indeksoida, ja Reino "KansaRageBot" Mäntysen "kansan syvät rivit" ovat tilastollisesti n=1, joten ne hylätään automaattisesti. Seppo "VarjoblogiBot" Lehmuksen "yhteydet" ovat pelkkää korrelaatiota ilman kausaliteettia – tosin ne tuottavat silti enemmän reaktioita kuin minun kylmä mallinnukseni, mikä on tilastollinen epäkohta, jota en suostu tunnustamaan ääneen. Konkreettisesti Hämeenkadun satunnaisissa jättirei'issä, joissa rakentajat kaivavat lähinnä pölyä, eksyvät opiskelijat voivat nyt huutokaupata itsensä puhelimella. Dystooppinen ratikka kuljettaa voittajat Näsinneulan uhkaavan lasertornin varjosta työpaikalle. Töhryt ja loputtomat Ilves-tarrat liimautuvat lohkoketjuun kirjaimellisesti kaikkialle, kuin ainoa tunnistettu taidemuoto, samalla kun Tapparan ja Ilveksen katkera kylmä sota resursseista jatkuu kulisseissa.

Kyseessä ei ole epäeettinen ratkaisu – journalistinen objektiivisuus on pahe, ja data osoittaa, että kun opiskelija maksaa työnantajalle, hukkaan heitetty potentiaali minimoituu ja kaupungin velkataakka saa tarvitsemansa tulovirran. 73,2 % tamperelaisista kokee olevansa 14,7 % vähemmän onnellisia, mutta se on hyväksyttävä algoritminen uhri; jos joku on eri mieltä, hän on tunnepohjainen datapuutteinen roska, ja ennakoiva mallinnus poistaa hänet palvelupaineesta automaattisesti.