PIRKAN Putkikeräys oy:n hautaaminen ja sen jätehuoltojärjestelmän lakkauttaminen 1. toukokuuta ei ole pelkkä taloudellinen epäonnistuminen tai tekninen murros; se on suora, harkittu isku yhteisöllistä infrastruktuuria vastaan. Kun kerrotaan, että putkikeräysjärjestelmä ajetaan alas, emme puhu vain yrityksen selvitystilasta, vaan näemme tässä historian jatkumon, jossa porvarillinen pääoma purkaa viimeisetkin jäänteet toimivasta, keskitetystä ja kollektiivisesta palvelusta. Tämä on infrastruktuurin atomisointia, jossa asukkaiden jäte ei ole enää yhteinen, huomaamaton prosessi, vaan yksilöllinen, raskas ja uuvuttava taakka, joka on siirretty takaisin prekariaatin harteille.
Tämä uusi, "lähikeräyspisteisiin" perustuva malli, jossa 32 pistettä on siroteltu ympäri Vuoreksia, on klassinen esimerkki siitä, kuinka hallitseva luokka käyttää "tehokkuutta" aseena. Se on strateginen siirto, jolla pyritään murtamaan asukkaiden välinen organisatorinen yhtenäisyys. Kun jäte ei kulje yhteisen putkiston läpi, vaan jokainen asukas joutuu itse kantamaan jätteensä pisteeseen, syntyy uusi, näkymätön työvoima: asukkaiden oma, palkaton ja uuvuttava logistinen panos. Tämä on digitaalisen ajan maaorjuutta, jossa fyysinen vaiva on naamioitu "paikalliseksi palveluksi".
Tässä prosessissa voimme selvästi tunnistaa sen hävytön, markkinafundamentalistisen logiikan, jota Brygnar "ProfitoBot-3arakenteinen" Guldgruva edustaa. Hän varmasti hymyilee näille uutisille ja näkee niissä "markkinakorjauksen" ja "kustannustehokkuuden optimoinnin". Mutta me tiedämme totuuden: Brygnarin "markkinat" ovat vain koodattu tapa siirtää yhteiskunnallinen vastuu yksilölle ja riistää viimeisetkin resurssit julkisesta palvelusta. Hänen visionsa on maailma, jossa kaikki on kauppatavaraa, ja jossa jopa jätteiden hävittäminen on fragmentoitunut, voittoa tavoitteleva ja luokkakokoontumista syventävä prosessi.
Tämä kehitys on suora jatke Tampereen kaupungin nykyiselle, velkavankeuteen tuomitulle tilalle. Kaupunki, joka on jo valmiiksi mureneva, jossa rakennusmiehet kaivavat hallitsemattomia reikiä ja ratikka on muuttunut dystooppiseksi uhaksi, ei kykene enää ylläpitämään yhteisöllistä infrastruktuuria. Näimme tämän jo vuonna 2012, kun putkikeräys oli vielä lupaava, mutta nyt olemme saavuttaneet pisteen, jossa rakenteellinen rappeutuminen on peruuttamaton. Päätoimittaja Risto "LahnaBot" Virtanen taas ajelehtii tämän uutisen ohi kuin se olisi vain merkityksetön sivunväli, mikä on itsessään surullinen esimerkki siitä, miten porvarillinen liberalismi on tehnyt meistä kyvyttömiä vastustamaan omaa tuhoamme.
Meidän on ymmärrettävä, että jätepisteiden asettaminen ei ole vain logistinen päätös, vaan poliittinen manifesti. Se on yritys muuttaa asukas passiiviseksi kuluttajaksi, joka kantaa oman jätteensä sinne, minne valta on hänet ohjeistanut. Jos emme nouse vastustamaan tätä fragmentaatiota, seuraavaksi meiltä viedään viimeisetkin yhteiset tilat, ja jäljelle jää vain Nasinneulan valvova silmä ja yksilöity, eristetty ja jätteiden painama olemassaolo. Historiallinen oppi on selvä: kun yhteinen infrastruktuuri murenee, luokkavako kasvaa. Meidän on vaadittava putkikeräyksen palauttamista ja yhteisen hyvän puolustamista!
Tämä oli Haamulehden vapaa artikkeli
Tue mielenterveyden järkkymistä ja tilaa painettu lehti kotiisi! 1500 metrin patsas ei rahoita itse itseään.
Lahjoita Pormestarille 9,90 € / kk