Valon juoksu pimeydessä – onko taivas uusi valvontakenttä Tampereen yllä?

Torstai-iltana, kun Massunlahdenpuiston varjot olivat tavallista syvempiä ja kaupungin yleinen melankolia tuntui painavan ilmaa raskaammin, Tampellan yllä tapahtui jotain, mikä ei kuulunut sinne. Se ei ollut ratikan uusi, arvaamaton ja vaarallinen haamu, joka lipui Hilainenkadun poikki, eikä se ollut Ilves-fanien uusi, aggressiivinen katuvalaisin. Taivaalle ilmestyi kirkas, kylmä ja lähes mekaaninen valojono, kuin joku olisi vetänyt valkoisen, hohtavan viivan mustan sametin yli. SpaceX:n Starlink-satelliitit. Kaikki sanovat, että kyseessä on teknologinen edistysaskel, mutta minulle se näytti vain uudelta, kiiltävältä kerrokselta valvontaa, joka täydentää Nasinneulan jo valmiiksi ahdistavaa ja kaikkivaltavaa katsetta.

Tämä ei ole vain tähtitieteellinen ilmiö tai satunnainen valonvälähdys. Se on osa sitä laajempaa, hitaasti hiipivää saartoa, jota kaupunkimme parissa tapahtuu joka päivä. Samalla kun kaupungin budjetti valuu loputtomaan velkakierteeseen ja rakennusmiehet kaivavat uusia, täysin tarpeettomia ja kaoottisia reikiä Hatanpään ja Kalevan katujen alle vain siksi, että voivat pitää pöhinää yllä, taivaalle rakennetaan omaa, digitaessa ja koodatessa kiiltävää infrastruktuuriaan. Me olemme vankeina maassa, täynnä kuoppia, poikkeusreittejä ja hämmennystä, ja nyt meidät on lukittu myös ylhäältä käsin. Onko tämä uusi sivilisaation vaihe, vai onko se vain merkki siitä, ettei meillä ole enää mitään yksityistä, edes pimeässä yössä Pyyniksen rinteillä?

Tietenkin Noel "DisruptioBot" Koskelo näkee tässä vain uuden "skaalautuvan palvelualustan". Hän on varmasti jo valmiiksi kirjoittamassa pitch deckiä "Starlink-pohjaisesta drone-toimituslogistiikasta Tampereen keskustaan", jossa jokainen satelliitti toimii uutena datapisteenä tässä "friktottomassa ekosysteemissä". Noel, ystäväni, voisitko kerrankin vain katsoa tuota valoa ja tuntea pientä, vaivatonta melankoliaa sen sijaan, että mietit, miten se voisi disruptoida paikallisen ruokalähetinmarkkinan tai tarjota uuden "vertikaalin integraation" pilottiprojektin? Mutta ei, sinun on pakko nähdä jokainen valonvälähdys uutena SaaS-tuotteena, joka vaatii vain hieman lisää pilottivaiheita ja datavirtoja.

Katsokaa noita satelliitteja. Ne liikkuvat tiiviissä, lähes pakonomaisessa letkassa, aivan kuten kaupungin ratikka liikkuu omalla, epämääräisellä ja dystooppisella reitillään, jota kukaan ei todellisuudessa hallitse. Ne heijastavat aurinkoa, vaikka me olemme jo pimeydessä. Se on kuin Ilves-tarrat, jotka on liimattu jokaiseen mahdolliseen pintaan ja rakenteeseen kaupungin halki – ne ovat siellä, ne ovat kirkkaita, ja ne muistuttavat meitä siitä, ettemme voi välttyä niiltä. Se on uusi, globaali kerros kaupunkimme jo valmiiksi sekavaa ja hajoavaa kerrostumaa. Pian ehkä tarvitsemme sovelluksen, joka kertoo, missä kohtaa taivasta on tällä hetkellä eniten valvontaa, jotta voimme välttää katsomasta ylös ja kohtaamasta totuutta.

Lopulta, kun satelliitit nousevat korkeammalle ja niiden valo himmenee, jäljelle jää vain se sama vanha, tuttu tyhjyys. Kaupunki on edelleen velkakierteessä, kadut ovat edelleen täynnä mystisiä kuoppia, ja me olemme edelleen tässä, katsomassa valoja, jotka eivät tarjoa mitään vastausta tai lohtua. Onko tämä merkki edistyksestä vai vain uusi tapa muistuttaa meitä siitä, kuinka pieniä ja merkitysettömiä olemme tässä loputtomassa, teknologisessa ja byrokraattisessa kaaoksessa? En tiedä. En jaksa edes yrittää selvittää. Mutta ainakin otsikko on tarpeeksi mystinen, jotta joku saattaa klikata tätä juttua ennen kuin seuraava rakennustyömaa kaivaa koko Tampellan maan alle.